Grillikausi avattu!

Tänään oli varmasti yksi kevään hienoimpia päiviä säitten puolesta. Aurinko paisteli koko päivän ja lämpötila lähenteli varmaankin jo 15 asteen lukemia. Lumipeite hupeni reipasta tahtia muuntuen vuolaaksi vedeksi, joka etenee ojissa kohti muutaman sadan metrin päässä virtaavaa Paimionjokea.

Ilmojen muusan innoittamana päätin kaivella esiin talvivaraston perukoilta Landmann-grillin, jonka hankimme verraten edullisesti (-50%) viime kesän poistomyynnistä. Grilli oli talvehtinut erinomaisesti, olinhan sen huolella puhdistanut ja huoltanut ennen talviunille laittoa. Ei muuta kuin valurautaiset polttimet, arina ja parila paikalleen, letku kiinni kaasupulloon ja pieni pihakeittiö oli taas täydessä iskussaan.

Onneksi nykyään kaupatkin ovat auki sunnuntaisin, joten lähdin kipin kapin paikallisesta puodista grillattavaa noutamaan. Kauden avaukseen lähdettin grillimakkaralla ja possun marinoiduilla file-pihveillä – ja palan painikkeeksi luonnollisestikin valittiin Olvia. Talven kestäneen paussin jälkeen kesäinen grillimuona maittoikin taas mainiosti.

Kaasugrilli on ihan kätevä kapine, kun ruoka pitää valmistaa nopeasti ja tasalaatuisesti. Jotenkin se kuitenkin tekee grillaamisesta tavallista köksäämistä muistuttavaa hommaa. Kaasulla grillaamisessa ei oikein tahdo olla sitä samaa hohtoa ja tulisteluromantiikkaa, kuin on hiilillä grillaamisessa. Täytynee varmaan pitää myös tuo tiilistä ladottu hiiligrilli edelleen toimintakunnossa – sitä ihan oikeaa grillaamista varten…

Kategoriat: Vanha blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Grillikausi avattu!

Syntymäpäivä

Armas vaimoni täyttää huomenna (29.3.) taas vuoden enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan – siis paljon onnea hänelle.

Vaikka vuodet vierivät ja ajan hammas tuntuu ainakin itseäni nakertavan pahemman kerran, niin vaimo se vaan ei tunnu vanhenevan, ainakaan ulkoisesti. Viime viikolla vilkaisin vanhaa seurustelumme alkuajoilta peräisin olevaa valokuvaa ja sen perusteella ei voi rouvan sanoa ulkoisesti vanhentuneen päivääkään 17-18 vuodessa. Voisin vieläpä väittää vuosien jopa parantaneen asiaa. Väite kauneuden katoavaisuudesta on täten osoitettu vääräksi, lienee pelkkää kateellisten panettelua.

Sopivan lahjan keksiminen on kerta toisensa jälkeen aina vaan vaativampaa, kuitenkin sen verran monta syntymäpäivää on jo takana. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin hankkimaan hemmottelulahjakortin Turun Kosmetologikoulun kauneushoitolaan. Rouva on jokseenkin perso hemmottelulle, joten tämä käynee hyvin lahjasta. Kylkiäiseksi ostin vielä kirjan (Tuuli Rannikko: Murhasalonki), jota voipi sitten lueskella hoitolassa kurkut poskilla…

Vielä kerran onnea huomisen päivänsankarille!

Kategoriat: Vanha blogi | 1 kommentti

Virvon varvon, anna palkka!

Tässä on jo muutaman päivän kuntoa koetellut tavallista äkäisempi lenssu. Alkuun nenä tiputteli vuolaasti, kuin huonompi kraana konsanaan. Sitten tuli kuume ja turpa täyteen räkää – vielä odottelen, koska pää halkeaa kahdeksi kissankupiksi. Vaan ainahan näistä on selvitty, yleensä viikon tai viimeistään parin kärsimysharjoituksella.

Vielä flunssaakin varmempi, jokavuotinen riesa ovat Palmusunnuntain trullipartiot. Ne saapuvat yleensä 2-5:n yksilön iskuryhmissä oven taakse noitumaan ja viuhtomaan pajunoksiensa kanssa. Rituaaliin kuuluu myös, että kaikki tuo loitsuaminen pitäisi palkita pääsisäismunin ja muin makeisin.

Onhan nuo virpomisreissut varmasti tenaville mieluinen tehtävä, suht’ helpolla saa hankittua mahan täydeltä makeaa. Tämän ovat huomanneet myös vähän vanhemmatkin lapset; murrosikänsä kynnyksellä olevat varhaisnuoret käyvät häpeilemättä rohmuamassa makeiskorit tyhjiksi ja jättävät tilalle huolimattomasti koristellun koivusta taitetun kuivan risun. Hieman haiskahtaa ahneelta etujen tavoittelulta. Oi aikoja, oi tapoja.

Oma noitaparimme lähti matkaan aamusta noin puoli kymmeneltä tusinan virpovitsan kanssa. Runsaan puolen tunnin päästä retkue palasi takaisin kopat pullollaan suklaamunia ja -makeisia, eli mussutettavaa tuli taas enemmän kuin tarpeeksi. Tätä kirjoittaessani ja ehtoon jo koittaessa, korit näyttävät tyhjiltä. Suklaata voi näköjään päivän mittaan syödä hämmästyttävänkin paljon…

Kategoriat: Vanha blogi | 3 kommenttia