Meidän perheeseemme kuuluu kaksi lasta, 5- ja 7-vuotias, joista kumpikin on kuin kotonaan tietokoneen äärellä. Molemmat osaavat käyttää tietokonetta todella hyvin ikäisikseen, usein monia aikuisiakin paremmin. Tyypillisesti tenavat käyttävät perheen tietokonetta Internetissä pelaamiseen ja surffailemiseen, mutta myös muuhunkin.
Lasten tietokoneen käyttö on lisääntynyt paljon siitä, kun viime syksynä hankittiin viimeisintä huutoa oleva tehokas mylly yhteiseksi tietokoneeksi. Viime aikoina on jopa alkanut näyttää siltä, että koneen äärestä ei irtaannuta muutoin kuin väkisin sorkkaraudalla vääntämällä. Alkuperäinen ajatus siitä, että pelata saisi vain viikonloppuisin ja viikolla koneella tehtäisiin hyödyllisempiä asioita, ei oikein toimi ilman aikuisten jatkuvaa tarkkailua.
Lasten kuuluu saada opetella ja tutustua tietotekniikan ihmeisiin, sillä ne ovat tätä päivää ja tärkeä osa heidän tulevaisuuttaan. Mielestäni lasten kuuluu kuitenkin olla lapsia myös sillä perinteisemmälläkin menetelmällä – eli ylös, ulos ja leikkimään muitten kulman lasten kanssa raikkaaseen takapajulan ilmanalaan.
IT-alan nikkarina väsäsinkin tietokoneeseemme piskuisen käyttöajastin-ohjelman rajoittamaan lastemme tietokoneella viikoittain käytettämää aikaa. Ohjelma käynnistyy aina lasten sisäänkirjautumisen yhteydessä ja oletusasetuksilla antaa käyttää konetta 30 minuuttia kerrallaan ja enintään 7 tuntia viikossa.
Ohjelma pakottaa käyttäjän keskeyttämään koneen käytön viimeistään puolen tunnin kuluttua kirjautumisesta. Tämä siksi, että toinenkin tenavista saisi välillä vuoron käyttää tietokonetta – onpahan ainakin yksi tappelun aihe vähemmän, kun kone automaattisesti päättää, milloin on vaihdon aika.
Seitsemän tunnin viikottainen aika antaa lapselle vastuuta ajankäytön jakamisessa eri päiville. Jos haluaa käyttää koko viikon saldonsa yhtenä päivänä, niin hyvä niin – mutta seuraavaa käyttökertaa pitääkin sitten odottaa seuraavaan viikkoon. Ja kun aika on ”kortilla”, niin sitä toivottavasti myöskin miettii, miten aikansa käyttää – pelaamiseen vai kenties johonkin kehittävämpään, kuten sähköpostin kirjoittamiseen, kaverille soittamiseen tai tietojen etsimiseen.
Viikko alkaa ameriikan malliin sunnuntaista, silloin saa pankin täyteen käyttöaikaa. Tämä on varmastikin ihan hyvä; ei mene koko viikonloppu pilalle, jos saldo loppui ennen kuin itse viikko. Toisaalta edellisen viikon käyttämättömät sekunnit eivät siirry seuraavalle viikolle, joten itselleen ei voi säästää megakäyttöoikeuksia jonkin ”pakollisen” korpilomaviikon aikana.
Nähtäväksi jää, miten hyvin systeemi toimii tarkoituksessaan automaattisena käytönrajoittimena. Voi olla, että viikkosaldon kokoa joutuu vielä säätämään. Onneksi nikkari pitkänäköisesti älysi parametroida rajoitinarvot, joten limiitit voi säätää helposti vaikka joka käyttäjälle erikseen.
Lähitulevaisuudessa joudun varmaankin pureutumaan Internetin sisältöjen suodattamiseen, orastavaa tarvetta nettisurffailun rajoittamiselle on jo näköpiirissä. Kuten olet ehkä aiemmin kirjoittamistani jorinoista saattanut lukea, ei netti mielestäni ole niitä kaikkein turvallisimpia paikkoja puuhastella, varsinkin jos on taipumusta sinisilmäisyyteen eikä osaa arvioida ilmeisiä riskipaikkoja.
Vanhempi tenavista osaa jo näppärästi käyttää Internetin hakukoneita (Google) haluamansa etsimiseen. Ennen pitkää silmille lävähtää sellaista sisältöä, joka mennen tullen ylittää ekaluokkalaisen ymmärryskyvyn. Toivottavasti löydän käyttökelpoisen ratkaisun sisältöjen ongelmaan ennen, kuin se on myöhäistä.
–