Jaahas, talviloma alkaa taas vedellä viimeisiään – kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta lomat ne tuntuvat loppuvat aina ennen aikojaan.
Tämä talviloma on ollut kaikkiaan aikas hyvä, arjesta poiketen olen saanut hiukan touhuilla itsekseni, viettää vähän laatuaikaa vaimon kanssa, mökkeillä ja tulistella nuotiolla metsän siimeksessä perheen kanssa. Töistä tuli alkuviikolla muutama puhelu – huomasin, että kun niihin lakkaa vastaamasta, niin lakkaa se puhelinkin soimasta… 😉
Kelit ovat olleet hienot koko viikon, enimmäkseen pikkupakkasta ja auringonpaistetta. Yhden kerran talvilomasäät ovat olleet hienommat, silloin tosin ennätin talvilomalle vasta kesäkuun toisella viikolla.
Pitkälti hyvien säiden ansiosta lomasta muodostui varsin ulkoiluvoittoinen ja hyvä niin. Viikon ultimatum oli Metsämaalla jo toista kertaa järjestetty pulkkamäkitapahtuma (ks. kotisivun valokuvat). Mäenlaskun merkeissä on mukava tavata sellaisia sukulaisiaan, joita ei juuri vuoden mittaan muuten tapaisi. Yhteinen kokoontuminen entisen mummolan idyllisessä maalaismaisemassa ja sinne erottamattomasti liittyvien muistojen kehdossa auttavat vaalimaan ja vahvistamaan niitä sukusiteitä, jotka ilman tällaista tapahtumaa saattaisivat jäädä näivettymään ja vaille ansaitsemaansa huomiota.
Iso kiitos niille, jotka jaksavat kerta toisensa jälkeen nähdä valtaisan vaivan pulkkariehan ja toisaalta myös vuotuisen juhannusjuhlan järjestämisessä.
Huomenna on jälleen edessä paluu arkisen aherruksen pariin. Sähköpostilaatikko näkyy olevan väärällään kaiken maailman ongelmanratkaisupyyntöjä, toivomuslistoja ja palaverikutsuja – selvästikään joku ei ole ollut viikkoon työmaalla. Olkoon siellä vielä huomiseen asti, olen vielä muutaman tunnin lomalla.
–