Tänään oli varmasti yksi kevään hienoimpia päiviä säitten puolesta. Aurinko paisteli koko päivän ja lämpötila lähenteli varmaankin jo 15 asteen lukemia. Lumipeite hupeni reipasta tahtia muuntuen vuolaaksi vedeksi, joka etenee ojissa kohti muutaman sadan metrin päässä virtaavaa Paimionjokea.
Ilmojen muusan innoittamana päätin kaivella esiin talvivaraston perukoilta Landmann-grillin, jonka hankimme verraten edullisesti (-50%) viime kesän poistomyynnistä. Grilli oli talvehtinut erinomaisesti, olinhan sen huolella puhdistanut ja huoltanut ennen talviunille laittoa. Ei muuta kuin valurautaiset polttimet, arina ja parila paikalleen, letku kiinni kaasupulloon ja pieni pihakeittiö oli taas täydessä iskussaan.
Onneksi nykyään kaupatkin ovat auki sunnuntaisin, joten lähdin kipin kapin paikallisesta puodista grillattavaa noutamaan. Kauden avaukseen lähdettin grillimakkaralla ja possun marinoiduilla file-pihveillä – ja palan painikkeeksi luonnollisestikin valittiin Olvia. Talven kestäneen paussin jälkeen kesäinen grillimuona maittoikin taas mainiosti.
Kaasugrilli on ihan kätevä kapine, kun ruoka pitää valmistaa nopeasti ja tasalaatuisesti. Jotenkin se kuitenkin tekee grillaamisesta tavallista köksäämistä muistuttavaa hommaa. Kaasulla grillaamisessa ei oikein tahdo olla sitä samaa hohtoa ja tulisteluromantiikkaa, kuin on hiilillä grillaamisessa. Täytynee varmaan pitää myös tuo tiilistä ladottu hiiligrilli edelleen toimintakunnossa – sitä ihan oikeaa grillaamista varten…
–