Kari kokkaa: Enchiladas á la Kari

Tällä kertaa olisi tarjolla täytettyjä Tex-Mex tortillakääröjä á la Kari. Enchiladat ovat helppoja ja nopeita tehdä ja käyvät erinomaisesti pääruoaksi, iltapalaksi tai biletarjoiluiksi. Toimivat erittäin hyvin myös uudelleen lämmitettyinä kahvipöydän suolapalana.

Tämä resepti on vain viittellinen, täytteeksi kelpaa melkein mikä tahansa makuhermoille sopiva täyteyhdistelmä.

Tarvikkeet:
Pehmeitä vehnä- tai maissitortilloja
Hunajamarinoituja broilersuikaleita
Sipulia
Salsakastiketta
Aurajuustomurua
Taco-juustodippikastiketta
Ananaspaloja
Juustoraastetta

Välineet:
Paistinpannu
Uunipelti + leivinpaperi
Kokkiveitsi
Lusikoita

Aloitetaan homma sillä, että laitetaan uuni lämpenemään 175 asteeseen. Tämän jälkeen voisi vaikka kuoria ja hienontaa sipulin. Jos ananakset ovat renkaina tai isoina paloina, on ne myös syytä pilkkoa pienemmiksi.

Tämän jälkeen laitetaan paistinpannu tulelle ja kypsennetään marinoidut broilersuikaleet. Broilersuikaleiden tilalla olen käyttänyt myös jauhelihaa sekä naudan file- ja paistisuikaleita. Tällöin liha kannattaa maustaa esimerkiksi sopivalla tacomix-mausteseoksella. Myös säilyketonnikala on toiminut hyvin lihan korvikkeena.

Tortillan täyttäminen aloitetaan pohjustamalla tortilla salsakastikkeella. Sitten ripotellaan salsan päälle juustoraastetta. Tämän jälkeen lisätään muut täytteet. Näin menetellen käärön saa pysymään paremmin kasassa.

Koska tarkoitus on tehdä kääröjä (eli wrappeja), niin täytteet kannattaa koota riviin tortillan toiselle puoliskolle. Laita wrapin sisään hiukan enemmän lihaa pääruuaksi ja vähän kaikkia muita täytteitä lisukkeiksi ja makuja antamaan. Liikaa täytettä ei kannata sulloa tortillaan käärittäväksi, mieluummin kannattaa tehdä useampia wrappeja vähemmillä täytteillä.

Kääri tortilla napakaksi kääröksi ja aseta se leivinpaperin päälle uunipellille, saumakohta alapuolelle. Sipaise tortillan pintaan kevyesti salsaa väriä antamaan ja ripottele päälle hiukan juustoraastetta koristeeksi.

Kun wrappeja on uunipellillisen verran, laita wrapit lämmitettyyn uuniin muutamaksi minuutiksi. Enchiladat ovat valmiit, kun juustoraaste on sulanut ja tortillakääröjen päät alkavat kevyesti ruskettua (ethän polta).

Tähänkin sapuskaan sopii juomaksi kylmä olut. Lisukkeena voi tarjoilla perusrehuista tehtyä tuoresalaattia ja salaatinkastiketta.

Kategoriat: Ruokaohjeet, Vanha blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Kari kokkaa: Enchiladas á la Kari

Poliisiasiaa

Viime perjantaina oli poliisi ratsaamassa rattijuoppoja Liedossa valtatie 10:llä. Tällä kertaa puhalluttivat Turkuun päin autoilevia, ja saalistakin näkyi tulleen ainakin parin pakettiauton verran.

On hyvä, että valvontaa suoritetaan ja tämän sortin ääliöt saadaan kiinni. Toinen kysymys on kuitenkin se, miten varmistetaan ettei tuo sortin sakki toistamiseen lähde juopuneena vaarantamaan liikennettä. Olisikohan tuosta alkolukosta ajonestolaitteeksi?

Viime vuosina puhallusratsiat ja yleensäkin poliisin läsnäolo liikenteessä on lisääntynyt. Nykyään alkometriin pääsee puhaltelemaan kerran-pari vuodessa, kun aiemmin olen puhaltanut saman verran keskimäärin kymmenessä vuodessa.

Eräänä iltapäivänä pari vuotta sitten, kun esikoispoikakin oli mukana reissussa, sattui jälleen kerran puhallusratsia kohdalle. Poliisiauto oli parkkeerattu näyttävästi poikittain vasemmalle kaistalle ja kaikki kulkijat ohjattiin sinisten valojen välkkyessä oikeata kaistaa puhallusrastille.

Poliisioperaatio herätti pojassa joukon kysymyksiä, mistä seuraavassa ote:
– Isi, miks noi poliisit pysäyttää meidät?
– Tääl on näköjään puhallusratsia.
– Mikä se on?
– No nää poliisit ottaa kiinni sellaset kuskit, jotka on juonu viinaa.

Takapenkki hiljeni, pientä jännitystä oli ilmassa… Puhalsin nollat ja matka jatkui taas kohti kaupunkia. Tovin kuluttua takapenkiltä kuului viisaan kuuloinen toteamus:

– Kai sä iskä nyt sitten otit opikses. Älä vaan enää koskaan juo viinaa.

(Ja ainoa alkoholintapainen tässä yhteydessä oli jo edellisen viikon lopulla nautittu saunaolut…)

Kategoriat: Vanha blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Poliisiasiaa

Kallista kyytiä

Viime lauantaina päätimme rouvan kanssa lähteä käymään pääkaupunkiin, tarkoituksena osallistua ja tutustua messukeskuksessa järjestettyyn talo- , mökki- ja puutarhatapahtumaan. Viikon meno ja meininki tuntui sen verran silmäluomissa, että päätimme matkata Salosta junalla Pasilaan ja käyttää matkustusaika kevyeen lepäilyyn.

Lippuluukulla maksaessani pilettejä meinasi alaleuka kolahtaa lattiaan asti. Kahden hengen edestakainen matka kakkosluokassa maksoi tautiset 75,40€! Olisi taas pitänyt älytä tarkistaa hinnat, ennen kuin lähtee mitään lippuja ostelemaan. Omaa autoa käyttäen olisi reissun tehnyt hyvin alle puoleen hintaan – ja tähän laskelmaan sisältyy jo messupaikoituskin mukaan.

Tuolla hinnalla olisi kyllä saanut olla jo oma kabiini matkustamista varten ja lyhythameinen vaunuemäntä kiikuttelemassa ilmaisia virvokkeita väsyneelle kulkijalle. Tämänkertainen matkustamisen hinta-laatusuhde kakkosluokan ”karjavaunussa” oli ennätyshuono. Vertailuksi mainittakoon, että ajo Jokioisten ja Humppilan väliä kolkuttelevalla ikivanhalla höyryjunalla (Jokioisten museorautatie) on puolestaan hyvinkin hintansa väärtti kokemus.

Eikös se juna ole joukkoliikenneväline? Kovin suuria joukkoja ei kyllä lauantaipäivänä perityillä taksoilla saa liikkumaan, se näkyi myös junan täyttöasteessa. Henkilölipun hinta on kalliimpi kuin oman auton käyttäminen yhden henkilön kuljettamiseen. Eikös tämän logiikan pitäisi olla toisinpäin, jotta kansa lähtisi junan kyytiin? Junankäytön kustannusvaikutus pitäisi saada halvemmaksi kuin autolastillisen kuljettaminen paikasta toiseen. Ja sittenkin haittaa se fakta, ettei kiskoja ole vedetty läheskään joka kylän halki…

Valtionyhtiönä VR käyttää myös minun veroeurojani toimintaansa. VR näyttää olevan erinomainen esimerkki siitä, mitä tarkoittavat taloustieteen käsitteet monopoli ja monopolin tehottomuus. Näin ei saisi ainakaan minun maksamiani veroja hukata.

Kategoriat: Vanha blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Kallista kyytiä