koskelanet.com

Ilmojen herra on pidellyt ihan kohtalaisen hyvää keliä jo useamman päivän peräkanaa ja sen seurauksena puutarhan rehut ja rikkaruohot rehottavat vehreinä ja hyvinvoivina. Tänään bongasin kevään ensimmäsen pääskyspariskunnan Takapajulan taivaalla – taitaa olla kesä, mikäli on sananlaskuihin luottamista.

Koska kesä tuntuisi olevan jo enemmän kuin ovella, niin nyt olikin jo viimeinen hetki huoltaa bensiinikäyttöiset puutarhakoneet ajokuntoon. Eniten töitä teetti tietenkin ajettava ruohonleikkurini, sillä sille tulee kesän mittaan eniten käyttötunteja ja huoltokin sitten pitää tehdä sen mukaisesti. Uusi polttoainetku pitää hankkia, nykyinen tihkuttaa hiukan bensaa ja hiukan liian lähellä kuumaa moottoria… Kesän ensimmäinen ruohonleikkuu ja tenavien ajelutus suoritettiin tietysti heti kun kone oli siihen valmis.

Kaikki 3 konetta olivat talvehtineet erinomaisesti ja käynnistyivät ilman ongelmia. Positiivisin yllättäjä oli varmaan jo parinkymmenen vuoden ikään ennättänyt vanha puutarhajyrsin, joka lähti papattamaan iloisesti heti ensimmäisellä nykäisyllä. On se vaan peli!

Keli oli lauantaina siedettävän lämmin ja ulkona tarkeni, päätettiin siis suorittaa myös kesän ensimmäinen ulkoruokailu. Viime vuonna puutarhasyöminigit jäivät vetisen kesän takia todella vähiin, ne kerrat voi kömpelö sahurikin laskea yhden käden jäljellä olevilla sormillaan. Toivottavasti tuleva kesä on säitten suhteen suosiollisempi, ollaan yleensä syöty kesällä enemmän ulkona kuin keittiön pöydän ääressä.

—

Taas on ennättänyt tapahtua monenlaista lyhyessä ajassa; pientä kiireenpoikasta on pitänyt niin työelämän, kuin siviillielämänkin puolella. Kevät etenee kovaa vauhtia – hiukan on yritetty nurkkia siivoilla, että kesän olisi hyvä tulla. Viimeisimpiä kissanristiäisiä ovat olleet Äitienpäivä ja firmamme vapaa-ajan toimikunnan järjestämä kevätristeily M/S Viking Isabellalla.

Risteilylle lähtiessä oli tulla pieni pulma. Kävi ilmi, että eihän mulla perhana ole enää mitään sopivaa Casual-asustetta vaatekaapissa. Vaatteita on kyllä kaappi piukassa, mutta kaikki enemmän tai vähemmän liian isoja – varsinkin kevät- ja kesäkuteet.

Liekö sitten onnellista tai onnetonta, mutta painoa on kadonnut viime heinäkuusta lukien n. 14 kg. Vaatevarastoa on pakko alkaa uudistaa, risteilyllekin piti pienempien puutteessa vetää pari numeroa liian suuret housut jalkaan. Sinänsä harmillista laittaa hylkyyn hyviä asusteita, mutta liian isot vaatteet lähinnä roikkuvat päällä ja saavat normaalisti suoraselkäisen suomi-miehen näyttämään ryhdittömältä vetelykseltä.

Aloitin vaatekaapin sisällön uudistamisen tänään, poikkesin töistätulomatkalla Ravattulan Citymarkettiin ja ostin itselleni omasta mielestäni paremmin istuvan kesätakin. Oli muuten vaihteeksi aika hienoa, kun sai taas sovitella enemmän omankokoisia vaatteita. Täysin sopivaa vaatettahan meikäläinen ei pysty ilman räätäliä saamaan lainkaan – olen sen verran pitkäselkäinen ja lyhytraajainen, että melkein aina saa olla hihan mittaa säätämässä.

Mitä tulee painon putoamiseen, se on tapahtunut helposti, täysin kivuttomasti ja ilman mitään taikakonsteja, varsinaisesti en ole laihduttanut. Valintani on ollut muuttaa elämäntapaani sen verran, etten enää syö lounasta työpäivän mittaan. Myönteisen painokehityksen lisäksi olen huomannut lounaasta luopumisella olevan myös vaikutusta päivittäiseen virkeystilaan, enää ei uneta iltapäiväkahvin aikaan.

Jonkin verran teen nykyään myös valintoja ravintorasvojen käytön suhteen; pyrin käyttämään kasvirasvoja eläinrasvojen sijaan ja vähentämään rasvan lähteitä yleensäkin. Tämä kuitenkin lähinnä sen takia, että veren kolesteroliarvot pysyisivät kurissa.

No joo, se siitä terveystiedon oppitunnista. Laskelmieni mukaan työpaikkalounaista olen säästänyt suunnilleen 70-80€/kk. Mahtaisikohan niillä rahoilla voida lähteä hankkimaan uusia pukineita…?

–

Täällä Suomen epävirallisessa Takapajulassa pystyy Vapun, tuon kalenteriin merkityn kansallisen, virallisen ja jokakeväisen ryyppyjuhlan ohittamaan aivan, kuin sitä ei olisi olemassakaan. Meillä ei Vappu juurikaan kuulu tai näy – muutama ilmapallo ja serpentiiniikiehkura roikkuu koristamassa kotia.

Kylillä piti oleman jonkin sortin vapputapahtuma paikallisen pankin pihamaalla, mutta sitäkään ei tarvinnut mitenkään noteerata. Valkolakkejakaan tuossa tapahtumassa ei ole juuri näkynyt – kyllä niitä ihmisillä on, mutta täällä ei taida olla tapana briljeerailla mokoman myssyn kanssa. Oma kellastunut lakkini on saanut jo monet vuodet maata laatikossaan, jossakin – missä ikinä mahtaakaan tällä hetkellä majailla.

Aattoiltana yritettiin kokoontua appivanhempien korpimajalle vappuillalliselle. Aika paha mahatauti kyllä vaati tällä kertaa osansa, apepöytään kykeni vain kourallinen ihmisiä. Superpöpö on kaatanut meidänkin tenavat petiin jo useammaksi päiväksi, posliinipuhelin on soinut ahkeraan ja kohtuullisen kovaa kuumettakin on pitänyt.

Laimeasta vapusta huolimatta, tai osittain ehkä juuri sen takia, suoritettiin tänään muutama kesän avaukseen liittyvä perinteinen rituaali. Yksi niistä on tukanleikkuu – esikoiselle leikattiin varmasti Takapajulan särmikkäin kesäkampaus eli mohikaanitukka.

Toinen varma kesän merkki on vanhan ja vaatimattoman pihasaunamme lämmitys. Tapaninpäivästä asti kylmänä nuokkunut saunavanhus intoutui irrottelemaan 105 asteen löylyt, minkä kyllä tunsi selkänahassaan. Saunoinkin vaihteeksi oikein pitkän kaavan mukaan ja lopulta talviuniltaan herätetty kiukkuinen kiuas leppyikin lempeisiin jälkilöylyihin.

Kolmas kesänavausrituaali on kevään ensimmäinen grillaus, mutta sehän tulikin tehtyä jo kuukausi sitten.

–