Tässä on jo muutaman päivän kuntoa koetellut tavallista äkäisempi lenssu. Alkuun nenä tiputteli vuolaasti, kuin huonompi kraana konsanaan. Sitten tuli kuume ja turpa täyteen räkää – vielä odottelen, koska pää halkeaa kahdeksi kissankupiksi. Vaan ainahan näistä on selvitty, yleensä viikon tai viimeistään parin kärsimysharjoituksella.
Vielä flunssaakin varmempi, jokavuotinen riesa ovat Palmusunnuntain trullipartiot. Ne saapuvat yleensä 2-5:n yksilön iskuryhmissä oven taakse noitumaan ja viuhtomaan pajunoksiensa kanssa. Rituaaliin kuuluu myös, että kaikki tuo loitsuaminen pitäisi palkita pääsisäismunin ja muin makeisin.
Onhan nuo virpomisreissut varmasti tenaville mieluinen tehtävä, suht’ helpolla saa hankittua mahan täydeltä makeaa. Tämän ovat huomanneet myös vähän vanhemmatkin lapset; murrosikänsä kynnyksellä olevat varhaisnuoret käyvät häpeilemättä rohmuamassa makeiskorit tyhjiksi ja jättävät tilalle huolimattomasti koristellun koivusta taitetun kuivan risun. Hieman haiskahtaa ahneelta etujen tavoittelulta. Oi aikoja, oi tapoja.
Oma noitaparimme lähti matkaan aamusta noin puoli kymmeneltä tusinan virpovitsan kanssa. Runsaan puolen tunnin päästä retkue palasi takaisin kopat pullollaan suklaamunia ja -makeisia, eli mussutettavaa tuli taas enemmän kuin tarpeeksi. Tätä kirjoittaessani ja ehtoon jo koittaessa, korit näyttävät tyhjiltä. Suklaata voi näköjään päivän mittaan syödä hämmästyttävänkin paljon…
–
Hei !
Voisinko saada tortilla reseptinkin?
T:lm=loppuunmyyty (kysy Sari)
Enchilada-tyyppisten tortilla-wrappien nuotit tulevat varmasti aikanaan – pidetään hiukan väliä tuohon edelliseen sävellykseen, ettei tästä diaarista tulisi pelkkä keittokirja, tai – mikä pahempaa – Niksi-Pirkka. Joko teit oman sovituksen riistapadastani…?
Jeah. Ja sain vielä kehujakin. Sun tars tehdä oma osio makuelämys puolelle./lm