Jänis

Keväästä asti nurkissamme on seikkaillut pieni jänis, sen on saattanut nähdä miltei päivittäin loikkivan jollakin tonttimme kulmalla. Nyt se ei tosin ole enää kovin pieni, se on kasvanut melkoisesti menneen kesän ja syksyn aikana.

Sattuipa tuossa jokin aika sitten erikoisempi tapaus tuon luontokappaleen kanssa. Olin aamuhämärissä lähdössä autolla kohti työmaata ja juuri kääntymässä pihalta lähiöpolullemme, kun jänö juoksee päätä pahkaa auton kylkeä päin. Ei se yleensä näin käy, tavallisimminhan auto taitaa törmätä jänikseen ja vieläpä kohtalokkain seurauksin.

Sekuntia myöhemmin syykin tuon pitkäkorvan silmittömään säntäilyyn selvisi, kun auton valokeilaan ilmestyi hyvässä karvassa oleva kettu. Repolainen jähmettyi paikalleen jouduttuaan valaistuksi, jänörukka taas toikkaroi pökerryksissä auton vierellä seuraavaa suuntaa arpoen.

Päätin nousta autosta tarkistamaan vahingot, hyvällä tuurilla saisin myös napattua jänispaistin omaa illallispöytääni varten ja vielä aivan ketun nenän edestä. Vaan toisin kävi – jänis sai päänsä sen verran selväksi, että oven auetessa ampaisi parasta vauhtiaan samaan suuntaan, mihin oli alunperinkin menossa. Kettu puolestaan pelästyi ja unohti aamupalansa jahtaamisen ja livahti takaisin tulosuuntaansa.

Auto ei kärsinyt vahinkoja ja kukaan osallisista ei menettänyt henkeään. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kyllä luonto on toisinaan aika ihmeellinen…

Kategoriat: Vanha blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Jänis

Kettutyttöjä Takapajulassa

Takapajulassa tapahtuu taas – muuan aktiivinen kansalaisjoukko on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja ryhtynyt vastustamaan liikenneväylän rakentamista viherpiiperöiden tyyliin. Raivaustyöt on estettävä vaikka kahlitsemalla itsensä raivattaviin puihin.

No, noista kahleista en nyt tiedä, mutta kihlakunnan virkavalta oli kuulemma ollut paikalla häätämässä asiaankuulumattomat pois työmaalta. Paikallinen valtamedia oli paikalla dokumentoimassa aiheutunutta kohua, juttu saataneen lukea ensi perjantain Viikon Vaivaisesta.

Minä tapaan kutsua tämän sortin aktivisteja kettutytöiksi, oli operaatiossa mukana kettuja tai ei. Poikkeuksellisesti nämä kettutytöt ovat kuitenkin keski-iältään lähempänä sataa vuotta, kuin kettutytöille tyypillistä teini-ikää. Rakennettava liikenneväyläkin on kevyen liikenteen väylä, joka sivuaa parinkymmen metrin matkalta mammojen asuttaman taloyhtiön tonttia, jolla olleita puita jouduttiin väylän tieltä poistamaan.

Eipä siis kuulosta miltään niin vakavalta ympäristön tuhoamiselta, että sitä kannattaisi ryhtyä vastustamaan laittomin keinoin – varsinkin kun kukaan mammoista ei tiettävästi ollut määräaikaan mennessä käyttänyt laillista oikeuttaan jättää valitusta väylän rakentamisesta.

Kärpäsestä on jälleen tehty härkänen. Joku on taas tuijottanut vain omaan napaansa, eikä näe miksi väylä on tarpeellinen. Tämän pyörätien pätkän ensisijainen tarkoitus lienee turvata läheisen ala-asteen oppilaitten koulumatkaa, eikä tuottaa häiriötä Takapajulan ainoita kerrostaloja asuttavien aktivistien elämään. On selvää, että väylän käyttö tuo lisää kuhinaa nurkkiin, mutta kokonaisuuden kannalta katsoen se on mitätön hinta parantuneesta liikenneturvallisuudesta.

Ja lopuksi kettutytöille pieni faktatieto tulevia attentaatteja silmälläpitäen: uhanalaisen liito-oravan papanoiden löytyminen puun juurelta on estänyt jopa moottoriteiden rakentamisen tai ainakin siirtänyt niiden tulevaa paikkaa. Luulisi siis tehoavan pyöräteistäkin puhuttaessa. Tosin viime vuosina näitä pieniä lantapalleroita on alkanut löytyä jo niin paljon erilaisilta raivaustyömailta, että on alkanut herätä epäileviä puheita siitä, että mahtaako se papanan pudottaja oikeasti ollakaan sukupuuttoon kuolemassa.

Kategoriat: Vanha blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Kettutyttöjä Takapajulassa

Rälläkkä

Kävipä taas kerran kurppaisesti tuon ruohonleikkurin kanssa. Ajoin tietysti pienellä kiireellä ikuisen mieliharmini, ylisuuren poppelin kasvattaman pintajuurakon yli sillä seurauksella, että leikkuulaite meni epäkuntoon. Aivan kuin ei olisi ollut tarpeeksi siinä, että pari viikkoa aiemmin kytkinvaijeri napsahti poikki kriittisellä hetkellä ja pikkuisen pahassa paikassa – kuskista tuli matkustaja, kun leikkuri hyökkäsi pensasaidan läpi ja nenälleen rajaojaan pystyyn.

Leikkuulaite hajosi ikävästi kesken nurmikon parturoinnin, puolet oli vielä leikkaamatta. Eipä sitä auttanut muu kuin ryhtyä purkamaan härveliä siinä toivossa, että sen saisi vielä kasaankin ja nurmen lyhyeksi ennen illankoittoa.

Onneksi vauriot olivat jääneet vähäisiksi, edellisellä kerralla koko leikkuulaite helähti pahempaan kuntoon ja oli vietävä korjaamolle. Yksi terien lukitustappi oli tässä mällissä paukahtanut poikki ja aiheuttanut sen että terien pyörinnän ajoitus ei enää ollut kohdallaan ja terät kalahtivat toisiaan vasten.

Aina kun rupeaa reeraamaan jonkun härvelin kanssa, tulee huomanneeksi oman työkaluvarastonsa puutteellisuuden. Nytkin olisi ollut käyttöä kunnolliselle valikoimalle metalliviiloja, sillä puuttuva tappi piti ”koneistaa” kotikutoisin menetelmin.

Hammaskalustoni ei olisi kestänyt tappiaihiona toimineen pultin kulmien pyöristämistä, joten päädyin kuitenkin käyttämään työhön kulmahiomakonetta eli rälläkkää. Rälläkkä onkin oikein Äijien työkalu, sillä rouhaisee palan irti melkein millaisesta metallista tahansa.

Vähän rouhea työkalu tuo rälläkkä tähän tarkoitukseen oli, sillä tarvittavan tapin pituus oli vain 1 cm, ja läpimittakin vain 8 mm paksummasta ja 6 mm ohuemmasta päästään. Vaan kun sitä konetta taiten pyöritteli, niin kyllä lopputuloksesta tuli aivan käypä tarkoitukseensa. Viilalla olisi ehkä voinut saada viimeisteltyä hieman mittatarkemman tapin.

Ja kun se rälläkkä oli nyt tullut otettua esille, niin päätin samalla ehostaa leikkulaitteen terätkin. Kevyt sipasu rälläkällä terien lappeeseen ja terät olivat taas juhlakunnossa. Ei muuta kuin leikkuulaite takaisin kasaan ja takaisin parturointihommiin.

Paitsi ääntä ja kipinöitä, rälläkällä työskennellessä ilmoille tulvahtaa myös rälläkälle ominainen sakeanlainen kitkerä tuoksu. Tältä tuoksuvat telakan miehet tullessaan työpäivän lopuksi oluelle lähipubiin. Tuota tosimiesten macho-aromia pitäisi oikeastaan laittaa deodoranttipulloon ja kaupan hyllylle. Tämä ikäänkuin vastavetona eräälle miesten kosmetiikkasarjalle, johon kuulemma kuuluu uutuutena myös miesten silmänympärysvoide…

Kategoriat: Vanha blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Rälläkkä