koskelanet.com

Onpahan näköjään taas vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi olen saanut aikaiseksi mitään kirjoitella. Jotenkin sitä ”omaa” aikaa on taas viime aikoina ollut niin vähän, että sitä ei ole pahemmin ollut käytettäväksi tämän sortin jonninjoutavuuksiin.

Oma harrastustoiminta on jäänyt pahasti taka-alalle, mitä tulee tuohon vuoden alussa aloittamani kuvaprojektin edistymiseen. Yhden kuvan tekemisestä kerran kuukaudessa ei ole viime aikoina tullut oikein mitään, jo nyt olen kolme kuvaa jäljessä ajatellusta tahdista – kohta neljä. Joitakin kuvia on toki tullut otettua, mutta niiden jatkokäsittely on aina jäänyt tapahtuvaksi joskus tuonnempana.

Kuvien ottamisen olosuhteetkin ovat tähän vuodenaikaan aika vaikeat, vaikka sen ei tietenkään pitäisi antaa häiritä – pitäähän hommassa olla jotakin haasteellisuutta. Valokuvaus on nimensä mukaisesti valon kuvaamista, ja sitä valoahan ei kovin paljon ole päivää kohti näin mustan alkutalven aikaan. Helposti tulee tuo pieni valoisa hetki käytettyä pakollisempiin askareihin, kuin kuvien metsästämiseen.

No, jos ei kuvia ole tullut tehtyä, niin olen kuitenkin saanut haalittua vähän tarpeellista apuvälineistöä. Kuvien varmuuskopiointia varten hommasin DVD-tallentimen, sillä monelle CD:lle tallentaminen ei ollut enää oikein mielekästä. Pelkästään tämän vuoden kuvia on kertynyt jo neljättä tuhatta, mahtuivat juuri ja juuri yhdelle DVD-levylle. Eri asia on tietysti, montako niistä kannattaisi oikeasti säästää – ehkä kymmenkunta…

Toinen hankittu tarpeellinen apuväline on kuvanlukijan ja tulostimen yhdistelmä (Canon Pixma MP500), sillä saa vanhat paperikuvat siirrettyä digitaaliseen muotoon ja toisaalta tulostettua laadukkaan paperikuvan onnistuneesta digiräpsystä.

Ostoslistalla olisi vielä vaikka mitä hienoa, mutta kukkaro joutuisi tosi koville jos hankkisi kaikki ne kivakalut, mitä haluaisi. Etenen kuitenkin pikkuhiljaa käytettävissä olevien varojen mukaan – hankin ehkä jonkin paremman yleisobjektiivin jossakin vaiheessa, kun jatkuva kakkuloiden vaihto alkaa riittävästi nyppiä.

Vielä on tätä vuotta jäljellä, ehkä löydän jostakin lisää ruutia kuvaprojektin loppuun saattamiseen. Tulisipahan tavoite täytettyä, jos ei nyt aivan eksaktisti, niin ainakin keskimääräisesti laskien…

–

Älä tuo minulle lahjoja, käytä rahasi viisaammin. Tänä vuonna tuhlaat pelkästään Suomessa superkaupallisen Joulun turhuuden markkinoilla 750 miljoonaa euroa, enimmäkseen täysin tarpeettomaan ja ylihintaiseen krääsään.

Kuukausi sitten maa järähteli Aasiassa, Pakistanin ja Intian rajaseudulla, luhistaen osan läntistä Himalajaa ihmisten niskaan. Tähän mennessä kuolonuhreja on löytynyt 73 000 ja vakavasti loukkaantuneita ainakin yhtä monta. Miljoonat ovat menettäneet kotinsa.

YK:n mukaan kelvollisen hätäavun järjestäminen alueelle maksaa 465 miljoonaa euroa, josta tähän mennessä vain 20% on saatu haalittua kokoon – kansainvälisesti!

Tätä tietoa vasten peilaten 750 miljoonan tuhlaaminen usein jo samana iltana hajoaviin härveleihin on häpeällistä. Pelkästään puolella tuosta summasta voitaisiin maksaa hätäavun puuttuva 80%.

En siis tarvitse CocaCola-pukin joulumuistiaisia, ohimennen huikattu ”Hyvää Joulua!”, postikortti tai tekstari riittää minulle mainiosti. Rahat voi käyttää paremmin tukemalla Punaisen Ristin ja Unicefin katastrofiaputoimintaa.

–

Alkuviikosta, olikohan se tiistaina (?), saatiin maistiasia tulevasta talvesta, kun ensilumi rätkähti tantereelle rännän muodossa. Märkää lunta tulikin päivän mittaan sen verran, että autoilu kesärenkailla alkoi olla jo melkoisen näyttävää liippailua – etenkin kotimatkan viimeinen peninkulma meni jännittävän ja taitoa vaativan kuvioluistelun merkeissä.

Eipä siinä sitten auttanut muu kuin ruveta äheltämään talvitassuja auton kulmiin. Mikähän siinä on, että talvirenkaat kynsitään paikoilleen aina puolipimeässä, vihmovassa viimassa ja märässä räntäsateessa? Vastakohtaisesti kesärenkaiden vaihto on taasen ihan mukavaa kevätpuuhaa; yleensä aurinko paistelee mukavasti ja ensimmäiset muuttolinnut lirkuttavat jo suven tuloa.

Asiaan kuuluu tietysti myös se, että kun ne talvirenkaat on saatu ähkittyä paikoilleen, lumi katoaa maastosta samoin tein. Täkäläistä alkutalvea kesti kaksi päivää – nyt ollaan suunnilleen 10 astetta plussan puolella ja lumesta ei ole jälkeäkään. Jos katsoo taaksepäin viime talveen, niin kesäkelit saattavat jatkua jopa tuonne tammikuun lopulle asti…

No, tuo maankamaran pikavalkaisu oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että alkaisi olla viimeiset hetket kerätä kesän aikana pihalle kulkeutuneet tavarat ja kalusteet talvisuojaan – niin kauan kuin ne vielä löytyvät ja irtoavat maasta ilman sorkkarautaa.

On muuten melkoinen logistinen operaatio tämä talven tuloon valmistautuminen. Ennen kuin yhtäkään kesäkalustetta saa laitettua talvisijoilleen, on tarvittava talvivarustus kannettava pihalle ja sen jälkeen raivattava säilytystilat puhtaaksi kaikesta nurkkiin kerääntyneestä krääsästä. Kun nurkat ovat järjestyksessä, voi pihakalusteille sun muille tilpehööreille alkaa suunnitella talvisijoituspaikkoja. Kesäkamaa on talvitarvikkeisiin verraten moninkertainen määrä, joten aika tarkkaan joutuu miettimään, miten rajallisiin tiloihin saadaan kaikki parhaiten mahtumaan.

No, vähitellen alkaa suurin osa tavaroista ollakin jo katon alla, kun niitä on tässä viikonlopun selkä vääränä kanniskellut. Tulisipa lyhyt ja vähäluminen talvi, että suosikkivuodenaikani kevät ja kesä pääsisivät alkamaan taas hyvissä ajoin…

–