koskelanet.com

Näyttäisi siltä, että jonkun luonnonlain mukaan ihmisen pitää aina sopivin väliajoin laittaa elämänsä sekaisin – joko tieten tahtoen tai sitten tahtomattaan. Ja jos nyt ei aivan sekaisin, niin uudelle uomalle kuitenkin.

Meidän osaltamme tämä tarkoittaa tällä kertaa tavallisen perheellisen mittapuussa huomattavan suurta investointia tulevaisuuteen. Kaikessa hiljaisuudessa valmisteltu talonrakennusprojekti on siirtymässä suunnitteluvaiheesta käytännön toteutusvaiheeseen. Talotoimitus on tilauksessa ja ensimmäiset ”lapionpistot” tehtiin tänään kun maaperätutkija kävi kairaamassa tonttia perustamistapalausuntoa varten.

Aikataulu on melkoisen rivakka, alustavan aikataulun mukaan uuden tuvan pitäisi olla luovutuskunnossa ja muuttovalmis vielä tämän vuoden puolella.

Paljon on vielä luvassa kiireitä ja monia murheita ennen, kuin talo on valmis. Jo tähän asti pääseminen on vaatinut paljon aikaa, vaivaa ja merkittävien henkisten esteiden voittamista – ei ole aivan helppo päätös lähteä toteuttamaan rakennusprojektia. Nyt kuitenkin projektin toteutusvaihe on saatu alulle ja aletaan painiskella käytännönläheisempien ongelmien kanssa. Näistä selvittäneen rakennusalan ammattilaisten ja pankin suosiollisella avustuksella.

Yhdentoista kuukauden jäljellä olevan taipaleen päässä siis häämöttää uusi koti ja vuosikymmenten velkataakka.

–

Lankapuhelinliittymämme on jo pitkään ollut kallein puhelinliittymämme, varsinkin kun kuukausimaksut jyvitetään liittymän vahäisille käyttöminuuteille. Tästä syystä olenkin irtisanonut liittymän, vuoden 2006 alusta alkaen minua tai muita perheenjäseniämme tavoittaa puhelimitse kunkin henkilökohtaisesta matkapuhelinnumerosta.

Sähköposti ja ilmainen Skype-nettipuhelin ovat vakiintuneet käyttöömme, joten myös niiden avulla tavoitat meidät vähemmän kiireellisissä yhteystarpeissa.

Ja taas oli Joulu, vastahan pääsin edellistä kommentoimasta. Ei tämän Joulun tarvitsisi joka vuosi tulla, mutta Juhannuksia voisi sen sijaan olla paljon useammin kuin kerran vuodessa. Oli miten oli, ei ainakaan aika ole tullut pitkäksi näitä Jouluja ja Juhannuksia odotellessa…

Joulukinkku paistettiin tuossa aatonaattona, iltapäivällä laitettiin uuniin ja illalla otettiin uunista ulos. Perinteisesti on tuo possun kankku tullut paistettua öiseen aikaan, mutta useimmiten sitä tulee nukkuneeksi pommiin sillä kriittisellä hetkellä, kun liha pitäisi ottaa ulos uunista. Tästä syystä kinkku laitettiin uuniin ajoissa, eipähän tarvinnut ruveta päivystämään paistomittaria puolinukuksissa pitkin yötä.

Tämä potka tuli uunista ulos, kun paistomittariin oli kertynyt runsaat 72°C miedolla lämmöllä (90-100°C) paistaen. Ja täytyy sanoa, että olikin ensimmäinen kinkku, jonka paisto varsinaisesti onnistui hyvin. Lihasta tuli mehukasta ja suussasulavaa.

Jouluaatto vietettiin keskellä hiljaista metsämaisemaa, läheisellä appivanhempieni omistamalla piilopirtillä. Aaton ohjelmallinen osuus alkoi, kun Joulun viettoon osallistuva väki kokoontui klo 14:00 paikallisen kirkon kupeeseen – matka joulupirtille alkaisi varsinaisesti täältä.

Kirkolla odotteli takavuosien ravikuningas (ei niinkään pitkän ajan takaa) ohjastajineen kärryn eteen valjastettuna. Naiset ja lapset istutettiin hevoskärryille ja lähetettiin matkaan aisakellon kilkatuksen saattelemana. Miesväki jäi kyydistä ohjastamaan väkevät rautaheponsa perille paluukyytiä varten…

Reippaan tunnin kuluttua alkoi määränpäähän asti kuulua tuttuja joululauluja hoilaavan joukon ja aisakellon ääntä. Räntäsateesta huolimatta ajeltu hevosretki oli ilmeistä päätellen kuitenkin ollut ilmeisen hauska kokemus.

Joulupukkikin poikkesi aika pian sen jälkeen, kun porukat olivat päässeet perille ja sisään hörppimään lämmintä glögiä. Aika hyvä ajoitus siis.

Ja taas oli pukki kantanut selkä vääränä lahjoja, ainakin säkillisen kullekin. Mikä onkin kummallista, sillä minä olin toivonut, etten saisi lahjoja lainkaan ja omilla lapsillanikin oli vain kolme hyvin perusteltua lahjatoivetta kullakin.

Joulupöytä kattautui siinä paketteja availlessa ja lahjaröykkiötä selvitellessä. Hyvää ruokaa ja juomaa oli riittävästi ja sitä riittää edelleenkin…

Kupu syötiin täyteen ja kesti varmaan pari tuntia lasketella ähkyä, ennen kuin pystyi lähtemään joulusaunaan pihan toiselle puolelle. Vaan kyllä teki eedvarttia löylytellä saunassa aattoillan päätteeksi. En nyt muista, mistä juttu sai alkunsa, mutta samassa yhteydessä selvitettiin asiaa paremmin tuntevilta tahoilta, että rahtilaivalla menee 6-7 päivää seilata Atlantin valtameren yli (UK–>NY).

Saunasta päästyämme hörpittiin vielä torttukahvit, minkä jälkeen oltiinkin aika valmiit lähtemään kotiin nukkumaan. Joulupirtille palattaisiin vielä Tapaninpäivänä syömään jouluruokia.

Kiitos taas kaikille niille, jotka ovat osallistuneet ja nähneet vaivaa tämän joulun rakentamiseksi, etenkin puolisolleni. Kiitos myös Joulupukille ja hänen tontuilleen lahjoista.

–