Kävipä taas kerran kurppaisesti tuon ruohonleikkurin kanssa. Ajoin tietysti pienellä kiireellä ikuisen mieliharmini, ylisuuren poppelin kasvattaman pintajuurakon yli sillä seurauksella, että leikkuulaite meni epäkuntoon. Aivan kuin ei olisi ollut tarpeeksi siinä, että pari viikkoa aiemmin kytkinvaijeri napsahti poikki kriittisellä hetkellä ja pikkuisen pahassa paikassa – kuskista tuli matkustaja, kun leikkuri hyökkäsi pensasaidan läpi ja nenälleen rajaojaan pystyyn.
Leikkuulaite hajosi ikävästi kesken nurmikon parturoinnin, puolet oli vielä leikkaamatta. Eipä sitä auttanut muu kuin ryhtyä purkamaan härveliä siinä toivossa, että sen saisi vielä kasaankin ja nurmen lyhyeksi ennen illankoittoa.
Onneksi vauriot olivat jääneet vähäisiksi, edellisellä kerralla koko leikkuulaite helähti pahempaan kuntoon ja oli vietävä korjaamolle. Yksi terien lukitustappi oli tässä mällissä paukahtanut poikki ja aiheuttanut sen että terien pyörinnän ajoitus ei enää ollut kohdallaan ja terät kalahtivat toisiaan vasten.
Aina kun rupeaa reeraamaan jonkun härvelin kanssa, tulee huomanneeksi oman työkaluvarastonsa puutteellisuuden. Nytkin olisi ollut käyttöä kunnolliselle valikoimalle metalliviiloja, sillä puuttuva tappi piti ”koneistaa” kotikutoisin menetelmin.
Hammaskalustoni ei olisi kestänyt tappiaihiona toimineen pultin kulmien pyöristämistä, joten päädyin kuitenkin käyttämään työhön kulmahiomakonetta eli rälläkkää. Rälläkkä onkin oikein Äijien työkalu, sillä rouhaisee palan irti melkein millaisesta metallista tahansa.
Vähän rouhea työkalu tuo rälläkkä tähän tarkoitukseen oli, sillä tarvittavan tapin pituus oli vain 1 cm, ja läpimittakin vain 8 mm paksummasta ja 6 mm ohuemmasta päästään. Vaan kun sitä konetta taiten pyöritteli, niin kyllä lopputuloksesta tuli aivan käypä tarkoitukseensa. Viilalla olisi ehkä voinut saada viimeisteltyä hieman mittatarkemman tapin.
Ja kun se rälläkkä oli nyt tullut otettua esille, niin päätin samalla ehostaa leikkulaitteen terätkin. Kevyt sipasu rälläkällä terien lappeeseen ja terät olivat taas juhlakunnossa. Ei muuta kuin leikkuulaite takaisin kasaan ja takaisin parturointihommiin.
Paitsi ääntä ja kipinöitä, rälläkällä työskennellessä ilmoille tulvahtaa myös rälläkälle ominainen sakeanlainen kitkerä tuoksu. Tältä tuoksuvat telakan miehet tullessaan työpäivän lopuksi oluelle lähipubiin. Tuota tosimiesten macho-aromia pitäisi oikeastaan laittaa deodoranttipulloon ja kaupan hyllylle. Tämä ikäänkuin vastavetona eräälle miesten kosmetiikkasarjalle, johon kuulemma kuuluu uutuutena myös miesten silmänympärysvoide…
–