Ystäväni Rautakanki

Tiedättekö mistä mies tietää tulevansa wanhaksi ja raihnaiseksi? No siitä, että aamuisin kroppa on sen verran jäykkänä, että omin avuin sängystä ylös nousemiseen alkaa tarvita yliluonnollisia voimia ja kykyjä.

Jos nuorena miehenä aamuista jäykkyyttä olikin havaittavissa korkeintaan vaaksan matkalla navan alapuolella, niin näin vanhemmiten rautakankimaista notkeutta löytyy jo koko 176cm:n pituudelta.

Ei tämä aamun jäykistely varmaankaan mitään kuolonkankeutta vielä ole, katoaahan se päivän mittaan lähes olemattomiin – toisin kuin ystävälläni Rautakangella, joka oli tiettävästi kuollut jo syntyessään ja syntynyt luultavasti jo paljon ennen minua.

On meillä Rautakangen kanssa muutakin yhteistä kuin notkeus. Molemmilla on varren yläpäässä havaittavissa hopeanharmaan sävyjä, mikä myös on vanhenemisen kiistaton tunnusmerkki. Onneksi minulla sentään vielä on hiuksia, vaikka välillä pienet pälvet pelottelevatkin mahdollisella tulevalla kaljuudella. Rautakanki on sen sijaan ollut karvaton koko ikänsä, lienee jo tottunut ajatukseen.

Toisin kuin minä, sympaattinen Rautakanki on ehdoton gentlemanni, varmakäytöksinen ja tahdikas tilanteessa kuin tilanteessa. Rautakangelta löytyy kadehdittavaa lujuutta, voimaa ja suorituskykyä aina tarvittaessa. Se on luotettava kumppani kaikessa ja toimii muita varmemmin, paremmin ja pidempään – vielä minunkin jälkeeni, sukupolvien ajan.

Ei se Rautakanki mikään puhelias ole, kaikki tämä vain huokuu sen suoraselkäisestä olemuksesta – oma habitukseni on taas tämän tästä mutkalla kuin venäläinen suhuässä. Rautakanki kestää ikääntymisen ja vuosien tulon, minulla ei sen sijaan ole wanhaksi tulemista…

Kategoriat: Vanha blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Ystäväni Rautakanki

Urheilutuloksia

Takapajulan Osuuspankin ja paikallisen urheiluseuran järjestämistä Hippo-kisoista tuli kotiin kolme mitalia, 1999 syntyneiden tyttöjen 40 m juoksukilpailusta kultaa, pituushypystä pronssia ja 1997 syntyneiden poikien 60 m juoksukilpailusta kultaa. Onnea voittajille!

Kategoriat: Vanha blogi | 1 kommentti

Törmäilyjä

Ensimmäinen viikko työmaalla meni suunnilleen odotusten mukaan; lomanjälkeiset tehtävät olivat jo tiedossa aika tarkkaan ennen loman alkua, joten ei siitä sitten sen enempää.

Torstaina saimme vaimon kanssa kokea hieman työmatkailun nurjempaa puolta. Olimme jo päivän päätteeksi palaamassa kotiinpäin, kun Primeran ahteriin kolahti erään nuoren naisen ohjastama Citroën. Jo taustapeilistä näin, ettei kyseisen sitikan kuski ollut huomannut pysähtynyttä ajoneuvoletkaa ja vaan lähestyi aivan liian nopealla tilannenopeudella. Ehdin kiljaista vaimolleni ”Varo! Kohta paukkuu!”. Seuraavan sekunnin sisällä takapäässä sitten rysähtikin.

Henkilövaurioilta vältyttiin, mutta molempiin ajokkeihin tuli korjattavaa – sitikkaan varmasti useammalla tuhannella eurolla. Omassa autossamme ulkoiset vauriot eivät olleet yhtä ”näyttävät”, mutta pelkästään pintatöihin vahinkotarkastaja arvioi kuluvan n. 790€. Lopullinen kustannus selviää, kun peräosa puretaan ja mahdolliset pinnan alapuoliset oikaisutarpeet saadaan näkyville.

Oli siis onni onnettomuudessa, että vahingot jäivät pelkästään materiaalisiksi ja ovat siis mammonalla korjattavissa. Ikävämpi asia olisi, jos joku meistä makaisi sairaalassa. Aiheutuuhan tällaisesta aina ylimääräistä vaivaa ja hankaluutta, mitä ei vastapuolen vakuutus mitenkään korvaa, mutta sen faktan kanssa pitää vaan tulla toimeen. Maantaina pitäisi varmaankin ruveta hoitelemaan korjausaikaa ajokille.

Vaikka automme kärsikin kolhuja, on se ajokuntoinen – mitä nyt jonkin verran ylimääräisiä resonansseja ja suhinoita kuuluu sisätiloihin. Näistä haitoista huolimatta ajoimme Karhiin juhlistamaan tätini tulevaa 60-vuotispäivää muitten niiltä sijoilta lähtöisin olevien sukulaistemme kanssa. Onnea päivänsankarille ja kiitos viimeisestä.

Näytin tilaisuudessa vanhoista valokuvista koostamani videomuotoisen ”kuvahistoriikin”. Tämä historiikki on myös tallennettu CD:lle ja siitä saavat kaikki sukulaiseni halutessaan oman kopion. Voin lähettää videotiedoston myös sähköpostilla, mutta silloin postilaatikossa pitää olla tilaa 30 megatavun liitetiedostolle. Ilmoittele, jos haluat saada oman kappaleen.

Kategoriat: Vanha blogi | Kommentit pois päältä artikkelissa Törmäilyjä