koskelanet.com

Taas ovat loman viimeiset tunnit käsillä – ja juuri kun sitä alkoi päästä loman makuun. Viimeiset pari lomaviikkoa ovat alun irtioton reissurumbasta poiketen kuluneet enemmän tai vähemmän kotinurkissa pyöriessä. Vaan ei sitä ole silti pelkästään kotona tarvinnut hapantua, päivän reissuja satunnaisiin suuntiin Etelä-Suomessa on tullut jonkin verran ajeltua.

Säätilat ovat naistenviikosta alkaen olleet kovastikin ailahtelevaiset. Joka päivä on satanut vettä, vaikkakin myös aurinkoakin näkynyt päivittäin. Pidempää aurinkoista jaksoa ei ole ollut – sellainen pitäisi kyllä jostakin saada, että saisi loput matot pestyiksi ja myös kuiviksi.

Kissaeläimemme menetti sukukalleutensa heinäkuun alussa. Operaatiossa sovellettiin uusinta sterilointitekniikkaa, minkä ansiosta kissan leikkauksenjälkeinen elämä helpottui merkittävästi (tai ainakin niin uskoisin). Leikkauspäivän kissa oli lähinnä lääketokkurassa, seuraavana päivänä se jo liikuskeli rauhallisin askelin ja totutteli oloonsa. Kolmantena päivänä katti pääsi ulos ilman liekaa. Kohta se keikkuikin korkealla puussa tekemässä tuttavuutta varpusten kanssa. Eipä olisi helpolla uskonut, että edellispäivänä sillä oli ollut maha auki ja suolet näkyvillä…

Saalistajan vietti ei kuitenkaan jäänyt kohdun ja munasarjojen mukana leikkuupöydälle. Kuluneen kuukauden aikana kissa on kiikuttanut näytille ainakin puoli tusinaa pienjyrsijän raatoa – peltohiiriä, päästäisiä ja myyriä. Yhtään lintua ei vielä ole näkynyt, eikä varmaan näykään jos se katti niitä yrittää puun latvoista yhyttää.

Tässä loman lopuksi pidettiin tyttärelle pienimuotoiset 6-vuotissynttärit, prinsessatyyliin tietenkin. Meidän prinsessalle tuntuu riittävän kutsut, joihin tulee vain muutama bestis. Aiemmin alkukesällähän pidettiin lännensankarillemme 8-vuotisjuhlat, joihin piti saada paikalle kaikki oman luokan ja naapuruston kaverit.

No, nyt on loma lusittu ja arki taas alkamassa. Toisaalta ihan hyvä, pääsee taas kiinni säännöllisempään elämänrytmiin. Tässä on hyvä kohta napata itseään niskasta kiinni ja palauttaa taas käytäntöön puolisäännölliset iltakävelyt ja perjantai-iltojen sulkapallopelit.

Ei muuta kuin taas tarmolla töiden kimppuun…

–

Jaahas, alkaa toinen lomaviikko olla pian lopuillaan ja loman puoliväli katkolla. Lienee siis paikallaan ottaa lyhyt kertaus tähänastisita lomariennoista.

Jos tuossa viimeisenä työpäivänä herättelinkin ajatusta lunkimmasta loman aloittamisesta, niin loma kyllä alkoi, muttei kuitenkaan kovin rennosti. Tähän mennessä olen ehtinyt ottaa rennommin oikeastaan vain yhtenä päivänä, ja nyt on menossa se toinen päivä. Muuten aika onkin kulunut erilaisissa loma-aktiviteeteissa, mikä sinänsä onkin ollut hyvä – ei ole työasioita pahemmin tarvinnut tuumailla.

Koko perheen voimin vietettiin parin yön mittainen hotelliloma Vaasassa, käytiin pulikoimassa Tropiclandia-kylpylässä ja Wasalandia-huvipuistossa. Automatkat tehtiin mennen tullen vältellen kartalle viivoittimella vedettyä 8-tietä, mikä tietysti olisi ollut nopein (ja tylsin) reitti ajaa. Köröteltiin siis siellä ja täällä, poikettiin matkalle sattuineissa pikkukaupungeissa ja välillä pysähdeltiin einehtimään ja uiskentelemaan.

Vaasan-reissun jälkeen tehtiin päivämatka Nokialle kummipojan myöhäistä syntymäpäivää juhlistamaan.

Tällaiset koko porukan voimin tehtävät automatkat ovat ihan mukavia, ainakin niin kauan kuin takapenkin kaksikon välillä on rauha maassa. Matka voi mennä leppoisasti 0,5 km, 5 km tai hervottomalla tuurilla jopa 50 km ilman sättäämistä ja tappelua. Nyt ei kyllä tule mieleen yhtään automatkaa, jolla takapenkin taistelupari olisi ollut koko matkan siivosti.

Seuraava reissu olikin rouvan ja lasten retki Linnajazzin ilmaiskonserttiin Hämeenlinnaan, tässä vaiheessa minä jättäydyin suosiolla matkasta. Edellisella viikolla oli sentään taitettu matkaa autolla jo toista tuhatta kilometriä ja edellisenä ehtoona oli mennyt kohtalaiseen myöhään parin tuttavapariskunnan käydessä meillä kylässä.

Päivän hengähtämisen jälkeen tuli poikamiesveli paikalle, oli menossa Ahvenanmaalle auto- ja telttaretkelle. No seuraavana aamuna pakattiin retkivarusteet autoon ja lähdimme kohta 6-vuotiaan tyttären kanssa matkaseuraksi telttailemaan.

Pari yötä oltiin teltassa, ensimmäinen Eckerön suunnalla ja toinen Maarianhaminassa. Saari on suhteellisen pieni ja autolla ehtii hyvin joka kolkkaan yhden päivän aikana. Käydyistä kohteista mainittakoon Bomarsundin linnoituksen rauniot, Kastelholman keskiaikainen linna ja Jan Karlsgården linnan kupeessa.

Oolanti on kuin Ruotsi Suomessa, ei siellä nuoremman polven ihmisistä enää juuri kukaan puhu tai ymmärrä suomea. Englantia olisi pitänyt puhua, mutta meikäläinen ihan piruuttaan lähti kokeilemaan vääntämään hoonoa ruåtsia, sitä kun ei juurikaan ole tarvinnut käyttää sitten kouluaikojen. Kyllä sillä juuri ja juuri tuntui toimeen tulevan.

Kelit ovat olleet koko loman ajan hienot. Nyt tosin sataa vettä, millä perusteella vapautin itseni ruohonleikkuusta ja ryhdyin päivittämään tätä diaaria ja kotisivun kuvagalleriaa. Mitä loppu loma tuo tullessaan, siitä sitten seuraavissa kirjoituksissa…

Päästiinhän sitä viimeinkin lomalle, jos ottaisi ainakin muutaman ensimmäisen päivän ihan vaan lunkisti. Viimeisen työpäivän päätteeksi ja loman avaukseksi kävin Etupajulan kesäteatterissa katsomassa, millainen kulttuuripläjäys olisi tänä vuonna tarjolla. Viimeisellä puoliajalla tuli vettä niskaan melko rivakasti, mutta lämpimässä suvisateessa istuminen on luonnollinen osa täkäläistä kesän teatteriantia…

Nähty esitys oli ”Mistä rakkaus alkaa?” (M. Kuikkaniemi), Paul Ankan hittien tahdittama musiikillinen näytelmä paitsi elämän kolhimien ihmiskohtaloiden taistelusta vääryyttä vastaan, myös tarina rakkauden syttymisestä kahden aikaisemmissa suhteissa kovia kokeneen ihmisen välille. Näytelmän juoni oli kovastikin helposti ennakoitavissa ja arvattavissa, mikä teki tarinasta myös helpon seurata.

Kun aiheina ovat elämän kulmakivet ja elämääkin suuremmat tunteet, mausteena hienot musiikkikappaleet ja estradilla osaava näyttelijäkaarti, niin niistä luulisi saavan kokoon näytelmän, jonka huippukohdat vuoroin itkettävät ja vuoroin naurattavat.

Vaan näin ei mielestäni käynyt tällä kertaa – muutama huumoriheitto jaksoi hymyilyttää, mutta muuten näytelmä eteni aiempiin vuosiin verraten yllättävän tasapaksuna ja keskinkertaisena kerrontana. Jäi vähän sellainen olo, että hyvistä instrumenteista ei saatu läheskään kaikkia ”sointuja” irti tai sitten niitä ei saatu vain soimaan kokonaisuutena.

Mies- ja naispääosan nuoret tekijät tulkitsivat roolinsa ja laulunsa erinomaisesti, hieno suoritus heiltä. Teatterin konkariosasto vastasi esityksen komediallisemmasta puolesta vankalla osaamisellaan, vaikka roolit olisikin voinut jakaa onnistuneemminkin. Näytelmän pitikin koossa lähinnä näyttämötyöläisten monien vuosien kokemus teatterin tekemisestä hyvässä ohjauksessa.

Hyvä juttu oli se, että teksti oli pidetty kutakuinkin alkuperäisenä. Monena vuonna ainakin meikäläistä on harmittanut klassikkotekstien raiskaus vääntämällä näytelmä väkisin paikalliseen murreasuun ja miljööseen sopivaksi. Mielestäni moinen ei tee näytelmästä yhtään parempaa tai tuo enempää katsojia teatterille, tuo korkeintaan rojalteja kirjoittajan kukkaroon.

No, jäädään odottelemaan ensi vuoden antia. Olisi aika nähdä tältä teatterilta näytelmä, jolla ylletään samalle suoritustasolle, kuin takavuosien näytelmissä ”Viulunsoittaja katolla” ja ”Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen”.

–