koskelanet.com

Kyllä on pitänyt ihan tajutonta kiirettä työmaalla, viime viikolla ei tarvinnut alle 14 tunnin päivistä uneksiakaan. Projektin dead-line oli kesäkuun lopussa ja tulihan se uusi softaversio valmiiksi viime minuuteilla. Arvoisa katselmointiraati antoi ilmeisesti pelkästä hämmästyksestään yhden lisäpäivän viimeistelyä ja testausta varten, suunnitelman mukaan valmistuva tuoteprojekti taitaa olla Suomessa sen verran harvinainen ja ihmeellinen ilmiö.

No valmiiksi tuli ja tässä sitä ollaan; tyytyväisenä ja raukeana, mutta selkänahattomana, lasketellaan kohti tulevalla viikonlopulla alkavaa kesälomaa. Vielä on paljon tehtävää, mutta kiire sentään loppui.

En tiedä oliko se loppuviikon euforian jälkimaininkeja vai jokin henkinen rasitusvamma, mutta lauantaina kaupungilla kuljeskelun pätteeksi maleksin kamerakauppaan hypistelemään uusia digi-järjestelmäkameroita. Ja aivan huomaamattani, annoin itselleni luvan ostaa yhden. Ja yhden teleobjektiivin. Ja yhden muistikortin. Ja yhden tarvikelaukun. Mutta vain yhden…

Vaan on se eri peli, muutaman ehtoon harjoittelun ja opiskelun perusteella investointi parempaan kameraan (Nikon D50) ei kaduta yhtään. Vaikka aikaisempi kameranikin on hyvä laite, on siinä tiettyjä ”pokkarimaisuuksia”, jotka ovatkin jo jonkin aikaa olleet ainakin henkinen rasite parempien kuvien ottamiselleni. Laitan muutaman uudella kameralla otetun näytekuvan tuonne foto-osastolle, kunhan saan vaan aikaiseksi.

Mainos:
Myydään 2 vuotta käytössä ollut hyvä ja monipuolinen digikamera Fujifilm FinePix S602 Zoom. Peruspaketin lisäksi saat mukaan 256Mt:n CF-muistikortin, tarvikelaukun ja yhden setin akkuja (4 kpl). Hp. 250€.

–

Viime viikot ovat olleet työmaalla melkoista rumbaa – kiirettä on pitänyt ja pitää edelleenkin mikäli mielii päästä aloittamaan kesälomansa parin viikon päästä. Pitkän ja kiireisen työpäivän jälkeen työmaa vain siirtyy 43 km susirajan suuntaan, työt tuppaavat tunkemaan kotiinkin asti kun yritän paikata alimiehitetyn projektin puuttuvaa työpanosta omasta selkänahastani.

Hektisen arkiputken katkaisijaksi tuli tähän väliin Juhannus, tuo perisuomalainen keskikesän juhla.

Tänä Jussina, niinkuin jo niin monena aikaisempanakin Juhannuksena, lähdimme perheen kanssa Metsämaan Lähteenmäkeen. Entiseen mummolaani kokoontuu joka vuosi satunnainen otos tuolta tilalta alkujaan lähtöisin olevia sisaruksia, heidän perheitään ja jälkeläisiään.

Tämä on yksi niitä harvoja tilaisuuksia, joissa voi tavata useita sukulaisiaan kolmessa polvessa. Kahdelle ensimmäiselle polvelle Lähteenmäki on tuttu jo vuosikymmenten takaa, kolmannen polven tulokkaille juuri nämä Juhannukset tulevat painumaan mieleen ja toivottavasti myös auttavat rakentamaan yhteyden ja yhteenkuuluvuuden myös pikkuserkusten välille.

Aaton keli oli varmastikin paras moneen vuoteen, sen verran monta Jussia on kolea sade kastellut. Aurinko paistoi ja lämmintä riitti iltaan asti. Keskimäärin säät jäivät kuitenkin tyydyttävälle tasolle, sillä Juhannuspäivänä tietysti satoi ja oli kylmää (10°C).

Juhlallisuudet sujuivat perinteisin menoin; lipunnosto ja tervetulomaljat, runsas juhla-ateria ja oma kestosuosikkini savusaunassa saunominen. Myös tänä vuonna pyöreitä vuosikymmeniä täyttäviä muistettiin muistuttaa vanhenemisestaan, tällä kertaa oiottiin pahimpia ryppyjä kurkkunaamioilla.

Kaikenkaikkiaan Juhannus meni jälleen oikein mukavasti, viettämällä aikaa mukavien ja aitojen ihmisten kanssa, rennosti ja ilman turhia kursailuja tai kyräilyjä.

Tämän juhlan järjestämiseksi on nähty paljon aikaa ja vaivaa, siitä suurkiitos järjestäjille.

Kiitos myös siitä, että olemme vuosi toisensa jälkeen voineet osallistua juhlaan. Meikäläiselle Juhannus Metsämaalla on nykyään ”virallinen” kesän alku, toivottavasti Jussia juhlistetaan samoissa merkeissä vielä useana tulevana vuotena.

–

Eilen meinasi yksi nuorimies lopettaa erittäin vauhdikkaan matkantekonsa nokkakolariin kanssani. Tuo älypää tuli toista sataa lasissa kurviin, oikaisten sisäkaarteeseen kokonaan vastaantulijan kaistalle. Ja tässä kurvissa kaarteen taakse ei todellakaan näe.

Vain nopeat refleksit kummankin ratin takana pelastivat rajulta kolarilta.

Tuon sortin vastaantulijoita on tullut aivan viimeisimpien vuosien aikana kohdattua useampiakin – ja aina ne säikäyttävät perinpohjaisesti. Mahtavatko nämä kamikaze-ohjukset edes huomata aiheuttamaansa vaaraa?

Vaikka kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien määrä onkin pitkällä aikavälillä laskenut, niin kahdenkymmenen ajovuoden perspektiivillä tarkastellen voisin kuitenkin väittää kuljettajien riskinoton kasvaneen aivan lähivuosina. Se, että auton ratissa säilyy tänä päivänä paremmin hengissä, johtuu autojen paremmasta turvatekniikasta.

Nykyisessä autossani on vähintäänkin 400 kg enemmän tekniikkaa, kuin niissä ropposissa, mitä suitsin 20 vuotta sitten. Törmäystyynyt, sivutörmäyspalkit, hätäjarrutustehostimet, turvavyön räjähdekiristimet, lukkiutumattomat jarrut, ajovakauden hallintajärjestelmät yms. tekevät autosta matkustajilleen paljon tuvallisemman matkustaa.

Toisissa käsissä tämä tekniikka suorastaan yllyttää riskinottoon ja kun Piru oikein kunnolla pääsee irti, autosta tuleekin hyvinvarusteltu hyökkäysvaunu. Vaikka auto olisikin matkustajalleen suhteellisen turvallinen, niin sitä se ei ole niille, jotka ovat tuon auton ulkopuolella…

Vauhdissa on hurmaa ja vauhdikas meno sopivasti mutkaisella tiellä kohottaa endorfiinitasoja mukavasti. Niin kauan kuin noudatetaan kaikkia liikennesääntöjä eikä vaaranneta omaa eikä muiden tienkäyttäjien turvallisuutta, saa minun puolestani kurvit ajaa läpi niin kovin kuin uskaltaa – kunhan pysyy omalla kaistalla.

Jotkut autot on mainosten mukaan tuunattu ihanteellisiksi ”urheilulliseen ajoon”. Tuo urheilullinen ajo kilparadan ulkopuolella on kyllä toiselta nimeltään hurjastelua ja se ei siitä miksikään muutu vaikka sen voissa paistaisi. Miksi liikennevaloista tai lähiöpihasta pitää päästä lähtemään renkaat ulvoen ja savuten? Kyllä auto saa olla suorituskykyinen, mutta suoriutuakseen eri tilanteista turvallisesti.

Taajamassa ja lähiössä ajelussa pitäisi aina muistaa se, että silloin liikutaan omissa tai toisten ihmisten kotinurkissa. Ja kukaanhan ei halua varsinaisesti kenenkään hurjastelevan omassa pihapiirissään. Meidänkään lähiöpolulla tätä eivät kaikki tunnu muistavan, vaan autoa kepitetään turhan rivakasti, vaikka useamman eri perheen lapsia tai lemmikkejä saattaa arvaamatta singahtaa tielle.

Järjen käyttäminen liikenteessä on pakollista, ainakin sen käyttämättä jättämisestä rangaistaan aina kiinni saataessa.

Ja saarnan lopuksi vielä keveänvakava huipennus:

Aiemmin mainitulle, eiliselle reissulle sattui myös toinen epätavallisempi ilmiö: vauhdikas traktori. En tiedä kuinka nopeasti traktorilla saa ajaa /pystyy ajamaan peräkärryn kanssa, mutta tämä trimmattu yksilö kykeni ainakin 80 km/h suoritukseen.

–