Jaahas, alkaa toinen lomaviikko olla pian lopuillaan ja loman puoliväli katkolla. Lienee siis paikallaan ottaa lyhyt kertaus tähänastisita lomariennoista.
Jos tuossa viimeisenä työpäivänä herättelinkin ajatusta lunkimmasta loman aloittamisesta, niin loma kyllä alkoi, muttei kuitenkaan kovin rennosti. Tähän mennessä olen ehtinyt ottaa rennommin oikeastaan vain yhtenä päivänä, ja nyt on menossa se toinen päivä. Muuten aika onkin kulunut erilaisissa loma-aktiviteeteissa, mikä sinänsä onkin ollut hyvä – ei ole työasioita pahemmin tarvinnut tuumailla.
Koko perheen voimin vietettiin parin yön mittainen hotelliloma Vaasassa, käytiin pulikoimassa Tropiclandia-kylpylässä ja Wasalandia-huvipuistossa. Automatkat tehtiin mennen tullen vältellen kartalle viivoittimella vedettyä 8-tietä, mikä tietysti olisi ollut nopein (ja tylsin) reitti ajaa. Köröteltiin siis siellä ja täällä, poikettiin matkalle sattuineissa pikkukaupungeissa ja välillä pysähdeltiin einehtimään ja uiskentelemaan.
Vaasan-reissun jälkeen tehtiin päivämatka Nokialle kummipojan myöhäistä syntymäpäivää juhlistamaan.
Tällaiset koko porukan voimin tehtävät automatkat ovat ihan mukavia, ainakin niin kauan kuin takapenkin kaksikon välillä on rauha maassa. Matka voi mennä leppoisasti 0,5 km, 5 km tai hervottomalla tuurilla jopa 50 km ilman sättäämistä ja tappelua. Nyt ei kyllä tule mieleen yhtään automatkaa, jolla takapenkin taistelupari olisi ollut koko matkan siivosti.
Seuraava reissu olikin rouvan ja lasten retki Linnajazzin ilmaiskonserttiin Hämeenlinnaan, tässä vaiheessa minä jättäydyin suosiolla matkasta. Edellisella viikolla oli sentään taitettu matkaa autolla jo toista tuhatta kilometriä ja edellisenä ehtoona oli mennyt kohtalaiseen myöhään parin tuttavapariskunnan käydessä meillä kylässä.
Päivän hengähtämisen jälkeen tuli poikamiesveli paikalle, oli menossa Ahvenanmaalle auto- ja telttaretkelle. No seuraavana aamuna pakattiin retkivarusteet autoon ja lähdimme kohta 6-vuotiaan tyttären kanssa matkaseuraksi telttailemaan.
Pari yötä oltiin teltassa, ensimmäinen Eckerön suunnalla ja toinen Maarianhaminassa. Saari on suhteellisen pieni ja autolla ehtii hyvin joka kolkkaan yhden päivän aikana. Käydyistä kohteista mainittakoon Bomarsundin linnoituksen rauniot, Kastelholman keskiaikainen linna ja Jan Karlsgården linnan kupeessa.
Oolanti on kuin Ruotsi Suomessa, ei siellä nuoremman polven ihmisistä enää juuri kukaan puhu tai ymmärrä suomea. Englantia olisi pitänyt puhua, mutta meikäläinen ihan piruuttaan lähti kokeilemaan vääntämään hoonoa ruåtsia, sitä kun ei juurikaan ole tarvinnut käyttää sitten kouluaikojen. Kyllä sillä juuri ja juuri tuntui toimeen tulevan.
Kelit ovat olleet koko loman ajan hienot. Nyt tosin sataa vettä, millä perusteella vapautin itseni ruohonleikkuusta ja ryhdyin päivittämään tätä diaaria ja kotisivun kuvagalleriaa. Mitä loppu loma tuo tullessaan, siitä sitten seuraavissa kirjoituksissa…