Talven virallinen aloitus eli talviaikaan siirtyminen tehtiin jo viidettä kertaa peräkkäin Saaristokylpylä Kasnäsissä – tätä rituaalia voisi ehkä alkaa kutsua perinteeksi..?
Kasnäs on paikka Kemiönsaaren kunnan luoteiskulmalla, etäisin nurkka tuolla suunnalla johon pääsee autoillen maantietä pitkin. Jos tuosta mielii päästä vielä etelämpään, niin sitten tarvitaan venekyytiä. Ja vaikka perille pääseekin autolla, Kasnäsissä ollaan kuitenkin jo selvästi saaristossa.
Itselleni Kasnäs tuli tutuksi jo kesällä 1987, kun asepalvelusaikani puolivuotinen jakso Örön linnakkeella alkoi. Venekuljetukset linnakkeelle tapahtuivat tavallisimmin juuri Kasnäsistä, joskus myös Taalintehtaalta. Tuolloin niemen nokassa ei ollut juuri muuta kuin kalanjalostuslaitos ja tien toisella puolella baarin, kyläkaupan ja postin sivutoimipisteen virkaa toimittava rakennus. Rannassa oli yhteysaluslaituri ja vähän pitempi venelaituri yksityisveneille.
Sittemmin alueen kehitys on ollut huimaa, paikalle on noussut kylpylä, hotellimajoitusta, konferenssitilaa, tilaussaunaa, täyden palvelun venesatama (joka on muutaman ison purjealuksenkin kotisatama), minigolfrata, saaristolaistori sekä metsähallituksen luontokeskus luontopolkuineen. Kyläkauppa ja postin sivutoimipiste ovat edelleen paikallaan, mutta baarista on kehkeytynyt huippuruokaa tarjoava ravintola.
Kesäisin paikka suorastaan kuhisee väkeä, mutta näin loppusyksystä Kasnäs on varsin rauhallinen retkikohde. Syksyinen ja rentouttava kylpyläviikonloppu on ainakin meikäläiselle odotettu välietappi; kesälomasta on vierähtänyt jo useampi kuukausi ja joulukatkoonkin on vielä matkaa pari kuukautta. Lyhyt irtiotto ja pieni hemmottelu tässä välissä tekee eetvarttia.
Matka Kasnäsiin taittui tänä vuonna hieman nopeammin, sillä Lövön lossin tilalle oli valmistunut silta. Lossin poisjääminen on sinänsä haikeaa, mutta korkealla kaartava silta tarjosi kulkijalle komeat maisemat – näkymä saaristoon on tuolla kohtaa yksi seudun parhaimpia. Täytyypä joku päivä mennä ulkoiluttamaan kameraa tuolle sillalle.
Perillä perinteistä työjärjestystä muutettiin sen verran, että käytiin ensin nauttimassa ravintolapäivällinen ja vasta sen jälkeen siirryttiin kylpylän puolelle. Lapsille maistui lähinnä pizza ja limppari, mutta rouvan kanssa otimme alkuun bataattikeittoa, pääruuaksi scampivartaita ja jälkkäriksi jäätelöä ja lumumbaa. Koko perheen ruokkiminen paviljonkiravintolassa ei ole mitenkään edullista, mutta täällä tarjottu ruoka on kyllä todella hyvää ja varmasti hintansa väärttiä.
Aikaisempi einehtiminen osoittautui hyväksi ratkaisuksi, vältimme ruuhkat sekä ravintolassa, että kylpylän puolella. Lisäksi ehdimme parahiksi poreammeeseen ihailemaan auringonlaskun värittämää merimaisemaa. Voi olla että näin päin tehdään vastaisuudessakin.
Seuraavan aamupäivän vietän yleensä ulkoillen ja kameran kanssa tietenkin, näin myös tälläkin kertaa. Ilma oli hieman tihkusateinen – ei ehkä paras mahdollinen valokuvauksen kannalta, mutta ulkoilukelinä kyllä menetteli, kun oli kelinmukainen varustus yllä. Kyllä jokunen kuvakin tuli otettua, niitä löytyy albumisivulta.