Oli onni onnettomuudessa, että Tapaninpäivä ja sitä seuraavat päivät olivat leutoja – vuosi sitten nurkissa paukkui -30 asteen pakkanen.
Onneton Tapaninpäivä lähti käyntiin aamuyöllä alkaneella kovalla tuulella, joka aamuun mennessä oli kehittynyt jo melkoisen myrskyn mittoihin. Vaikka nurkat natisivat ja kolisivat pitkin yötä, varsinainen herätys tuli vasta puoli kahdeksan aikaan sähkönsyötön katketessa.
No, ensimmäinen katkos kesti ehkä pari minuuttia ja siitä toivuttiin nopeasti – kahvipannu tulelle ja ulos keräilemään tuulen viskomia tavaroita ja suojapressuja. Siinä yltyvässä tuulessa touhutessani sähköt menivät poikki toisen kerran – onneksi kahvi ennätti valmiiksi, sillä tämä katkos kestikin mielenkiintoiset 20,5 tuntia.
Myrskyn aikaansaama tuho oli laajaa, paikoitellen maisema muistutti sotatannerta. Puita ja metsää oli kaatunut paljon, teitä oli poikki, katkenneita valopylväitä ja tuulen lennättämiä bussikatoksia oli siellä sun täällä pitkin tienviertä, maahan pudonneita sähkölinjoja, irronneita peltikattoja ja kolhiintuneita koteja…
Aamun parin ensimmäisen tunnin aikana kävi ilmeiseksi, että sähköjen tuloa saataisiin odotella vielä pitkään. Veden käyttöä alettiin säännöstellä, etenkin sen sähköllä lämpeävän veden. Pakastimen ovi pidettiin visusti kiinni, jotta pakasteet pysyisivät jäässä mahdollisimman pitkään. Lisäksi varastosta esiinkaivettu primus-retkikeitin osoittautui tarpeelliseksi keittopuuhissa. Tupa pysyi hyvin lämpimänä takan, lukuisten kynttilöiden ja lämpimän sään ansiosta.
Sähkökatkon myötä myös tietoliikenneyhteydet hiipuivat olemattomiin, kun matkapuhelinverkon tukiasemien varavoima ehtyi. 3G-yhteydet olivat pois pelistä jo ensimmäisen vartin jälkeen, muut yhteydet kahden tunnin kuluessa. Siinä sitten oltiinkin äkkiä täydellisessä informaatiopimennossa, mikä muuttaa nykyajan tietovirrasta elävän ja hengittävän ihmisen olon nopeasti epämukavaksi.
Iltapäivästä pitikin lähteä pienelle autolenkille, jotta 1) sai kuunneltua uutiset radiosta, 2) sai kännykän ja käsivalaisimen akun ladattua ja 3) sai edes jonkinlaisen kuvan sähkökatkon ja sen aiheuttaneen luonnonmullistuksen vakavuudesta. Ja olihan ne näkymät aika ankeat, uutisten mukaan sähköttömien talouksien määrää laskettiin jo sadoissatuhansissa ja tätä kirjoitellessa kaikilla ei edelleenkään ole virtaa.
Hyvä puoli tässä myrskyssä oli se, että nähtiin suomalaisen yhteiskunnan varautumisen taso sähkönjakeluinfrastruktuurin romahtaessa luonnonvoimien edessä, puhumattakaan sitten muista mahdollisista kriisinaiheuttajista. Parannettavaa onkin monella saralla ja enemmän kuin tarpeeksi.
Katkos palautti mieliin myös sen, että sosiaalista kanssakäymistä voi löytää myös kodin seinien sisäpuolelta, eikä pelkästään verkottuneen median ja tietovälineiden avustuksella niiden ulkopuolelta. Tässä mielessä 20-tuntinen katkos oli ihan tervetullut ”irtautuminen”, sähkövaloa odotellessa tuli varmaan pelattua kaikki talosta löytyneet lautapelit ja tietovisailut porukalla läpi.
Sähköt palasivat meidän kylille seuraavan päivän puolella klo 4:15 ja ovat siitä lähtien lyhyitä sekuntien katkoja lukuunottamatta myös pysyneet päällä. Aamun työmatkalla näki kuitenkin, että vielä tuolloin sähköjä puuttui laajalti useista taajamista. Nyt asiat ovat jo toki paremmalla tolalla.
