Lokakuussa viimeksi tapaamani kettu ilmestyi viikonlopulla jälleen kerran pihapiiriimme, hätistäen oman kissapetomme puoleenväliin pihakoivua. Se oli todella nopeasti kiivetty 6 metriä… Saaliitta jäänyt repolainen jolkotteli ilman sen kummempia kiireitä naapurissa olevien rivitalojen pihapiirin läpi kohti jokirantaa.
Nurkissamme viihtynyt jänis on puolestaan kadonnut, liekö sitten joutunut kuitenkin ketun aamupalaksi. Voi tietysti olla, että se ei enää tule paljaaksi hakatulle tontillemme, sillä nimittäin oli tapana viihtyä erään kaatamame koivun juurella.