Aluksi ajattelin laittaa otsikoksi ”Orjuuttaja tuli taloon”, mutta ”Leijonankesyttäjä” sopii tässä tapauksessa paremmin. Meille tuli nimittäin yksi nälkäinen suu lisää tähän ruokakuntaan, hiilenmusta maatiaiskattinaaras – ja minä satuin olemaan ensimmäinen, joka sai sen kesytettyä ja juonittua pois piilostaan sängyn alta.
”Orjuuttaja” olisi ollut paikallaan siinä mielessä, että kun perheeseen hankitaan äänin 3-1 huolenpitoa vaativa lemmikkieläin, alkaa perhe suunnitella menemisensä ja tekemisensä sen mukaan, voiko kissan ottaa mukaan vai ei. Ja kun ei voi, niin kuka ruokkii ja kusettaa sen kun kukaan kolmesta hankinnan puolesta äänestäneestä ei ole paikalla sitä tekemässä? Ja nykyään katteja pitää kuulemma kuskata lääkärissäkin ja leikellä sukukalleudet epäkuntoon. Ja uloskaan niitä ei saa päästää, ei ainakaan ilman liekaa.
Ei voi mitään, katti on nyt asettunut taloksi ja sen kanssa vaan pitää tulla toimeen. Ja eiköhän me tullakin, kunhan kissan passaaminen ei liiaksi jää meikäläisen tehtäväksi.
Tyttäreni antoi sille nimen ”Nelli”, mutta mulle se on ”Musti”, mikä mielestäni sopii sille paremmin jo värityksensäkin puolesta.
Saapa nähdä, milloin muut pääsevät katin kanssa juttuun. Vielä tällä erää Musti juoksee korvat luimussa sängyn alle suojaan, kun joku muu yrittää sitä lähestyä. Minä sen sijaan saan silittää ja leikkiä sen kanssa ja vastakaikuna se kehrää vaimeasti takaisin… (vai onkohan se sittenkin murinaa?)