Armas vaimoni täyttää huomenna (29.3.) taas vuoden enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan – siis paljon onnea hänelle.
Vaikka vuodet vierivät ja ajan hammas tuntuu ainakin itseäni nakertavan pahemman kerran, niin vaimo se vaan ei tunnu vanhenevan, ainakaan ulkoisesti. Viime viikolla vilkaisin vanhaa seurustelumme alkuajoilta peräisin olevaa valokuvaa ja sen perusteella ei voi rouvan sanoa ulkoisesti vanhentuneen päivääkään 17-18 vuodessa. Voisin vieläpä väittää vuosien jopa parantaneen asiaa. Väite kauneuden katoavaisuudesta on täten osoitettu vääräksi, lienee pelkkää kateellisten panettelua.
Sopivan lahjan keksiminen on kerta toisensa jälkeen aina vaan vaativampaa, kuitenkin sen verran monta syntymäpäivää on jo takana. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin hankkimaan hemmottelulahjakortin Turun Kosmetologikoulun kauneushoitolaan. Rouva on jokseenkin perso hemmottelulle, joten tämä käynee hyvin lahjasta. Kylkiäiseksi ostin vielä kirjan (Tuuli Rannikko: Murhasalonki), jota voipi sitten lueskella hoitolassa kurkut poskilla…
Vielä kerran onnea huomisen päivänsankarille!
–
Ai, ai, mitä hunajaa se armahaiseni syytää ja vielä kaiken kansan luettavaksi. Kiitos vielä oikke erikses.
T. se kyseinen vaimo