Tammikuun illat ovat tänä talvena poikkeuksellisen synkät; lunta ei ole, vettä sataa jatkuvalla syötöllä ja lämpötila on plussan puolella. Ehtoo kun koittaa, niin pimeys tulee aivan iholle asti, sitä et pääse pakoon. Päiväkin valkenee harmaana, vain tummuakseen uudelleen pimeydeksi.
Eilen illalla mieleeni juolahti, että tätä arjen melankoliaa voisi jotenkin yrittää piristää. Sattumalta meillä vaimon kanssa oli eilen myös yhden sortin merkkipäiväkin, joka viimeaikoina on kuitenkin tavattu ohittaa lähinnä sivulauseessa. Tässä oli siis oiva tilaisuus yrittää kohottaa molempien mieltä ja hankkia pieni muistiainen. Marssin siis työpäivän päätteeksi kukkakauppaan ja ostin vaimolleni kimpun kukkia.
Pieni kimppu toi kaivatun pilkahduksen tummaan tammikuuhun, meille molemmille.
Milloin Sinä viimeksi ostit vaimollesi kukkia? Toivottavasti vaimosi ei tarvitse joutua sairaalaan saadakseen kukkia.