Tässä viime vuosina ei ole tullut montaa elokuvaa käytyä katsomassa ihan elokuvateatterissa asti. Ja nekin harvat elokuvat joita olen käynyt katsomassa, ovat sattuneesta syystä olleet enimmäkseen lasten elokuvia. Viime viikkoinen elokuvakaan ei tässä suhteessa ollut poikkeus.
Kävin siis lasten kanssa katsomassa elokuvan Ihmeperhe (The Incredibles – USA, 2004). Elokuva on ajan hengen mukaisesti näyttävä tietokoneanimaatio henkeäsalpaavine efekteineen ja kuvakulmineen. Se on tarina entisaikojen supersankareiden paluusta nujertamaan uuden ajan pahiksia.
Ilu Vaara on supermies, joka vanhoina hyvinä aikoina tapasi pelastaa maailman päivittäin. Rapatessa kuitenkin aina roiskuu – niin Ilulla, kuin kaikilla muillakin aikansa supersankareilla. Päättäjät katsoivat roiskeiden korvaamisen tulevan yhteiskunnalle liian kalliiksi, mistä syystä kaikki supersankarit hyllytettiin ja laitettiin elämään standardielämää muitten ihmisten joukkoon.
Niin Herra Ihmeenä paremmin tunnettu Ilu Vaarakin nai yhden aikansa supersankarittarista ja sai hänen kanssaan kolme lasta, joilla kullakin oli omat erityiskykynsä. Perhe elää parhaansa mukaan peite-elämää sankareitten suojeluohjelmassa, piilotellen supertaitojaan. Ennen pitkää Ilu kuitenkin leipääntyy peiterooliinsa vakuutusvirkailijana ja alkaa hakea säpinää elämäänsä.
Kuin tilauksesta, sopivan houkutteleva tehtävä ilmaantuukin suoritettavaksi. Tehtävä osoittautuu kuitenkin pahiksen järjestämäksi ja tämän paljastuttua Herra Ihme huomaakin olevansa kainaloitaan myöten liemessä. Perhe lähtee pelastamaan kadoksissa olevaa perheenpäätään ja huima agenttiseikkailu onkin nopeasti täydessä vauhdissa.
Ihmeperhe on hauska ja vauhdikas koko perheen katsottava leffa, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Nykyajan animaatioelokuvan parissa on aikuisenkin helppo viihtyä, mistä myös tämäkin elokuva on hieno osoitus. Ihmeperhe tulee varmasti DVD:nä ilmestyttyään löytymään myös omista kokoelmistamme, kuten moni muukin klassikkoanimaatio. Suosittelen.