Päästiinhän sitä viimeinkin lomalle, jos ottaisi ainakin muutaman ensimmäisen päivän ihan vaan lunkisti. Viimeisen työpäivän päätteeksi ja loman avaukseksi kävin Etupajulan kesäteatterissa katsomassa, millainen kulttuuripläjäys olisi tänä vuonna tarjolla. Viimeisellä puoliajalla tuli vettä niskaan melko rivakasti, mutta lämpimässä suvisateessa istuminen on luonnollinen osa täkäläistä kesän teatteriantia…
Nähty esitys oli ”Mistä rakkaus alkaa?” (M. Kuikkaniemi), Paul Ankan hittien tahdittama musiikillinen näytelmä paitsi elämän kolhimien ihmiskohtaloiden taistelusta vääryyttä vastaan, myös tarina rakkauden syttymisestä kahden aikaisemmissa suhteissa kovia kokeneen ihmisen välille. Näytelmän juoni oli kovastikin helposti ennakoitavissa ja arvattavissa, mikä teki tarinasta myös helpon seurata.
Kun aiheina ovat elämän kulmakivet ja elämääkin suuremmat tunteet, mausteena hienot musiikkikappaleet ja estradilla osaava näyttelijäkaarti, niin niistä luulisi saavan kokoon näytelmän, jonka huippukohdat vuoroin itkettävät ja vuoroin naurattavat.
Vaan näin ei mielestäni käynyt tällä kertaa – muutama huumoriheitto jaksoi hymyilyttää, mutta muuten näytelmä eteni aiempiin vuosiin verraten yllättävän tasapaksuna ja keskinkertaisena kerrontana. Jäi vähän sellainen olo, että hyvistä instrumenteista ei saatu läheskään kaikkia ”sointuja” irti tai sitten niitä ei saatu vain soimaan kokonaisuutena.
Mies- ja naispääosan nuoret tekijät tulkitsivat roolinsa ja laulunsa erinomaisesti, hieno suoritus heiltä. Teatterin konkariosasto vastasi esityksen komediallisemmasta puolesta vankalla osaamisellaan, vaikka roolit olisikin voinut jakaa onnistuneemminkin. Näytelmän pitikin koossa lähinnä näyttämötyöläisten monien vuosien kokemus teatterin tekemisestä hyvässä ohjauksessa.
Hyvä juttu oli se, että teksti oli pidetty kutakuinkin alkuperäisenä. Monena vuonna ainakin meikäläistä on harmittanut klassikkotekstien raiskaus vääntämällä näytelmä väkisin paikalliseen murreasuun ja miljööseen sopivaksi. Mielestäni moinen ei tee näytelmästä yhtään parempaa tai tuo enempää katsojia teatterille, tuo korkeintaan rojalteja kirjoittajan kukkaroon.
No, jäädään odottelemaan ensi vuoden antia. Olisi aika nähdä tältä teatterilta näytelmä, jolla ylletään samalle suoritustasolle, kuin takavuosien näytelmissä ”Viulunsoittaja katolla” ja ”Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen”.
–