Televisio tuli Suomeen 1950-luvulla, tarjoten maanpäällisiä TV-lähetyksiä yhden silloin, toisen tällöin. Nyt 50 vuotta myöhemmin, perinteisellä menetelmällä lähetetään ohjelmaa neljällä valtakunnallisella kanavalla, sekä lisäksi ruotsinkielisillä alueilla toistetaan joitakin Ruotsin television lähetyksiä. Yhtä kaikki, katselijoille suolletaan televisio-ohjelmia niin paljon, että varmasti riittää katsottavaa vuorokauden jokaiselle tunnille. Keskimäärin suomalainen katselee televisiota joka päivä noin 3 tuntia (Finnpanel Oy).
Tällä hetkellä Suomessa tapahtuva lähetystoiminta on teknisessä mielessä murrosvaiheessa. Lähetystekniikkaa digitalisoidaan ja kansalaiset hankkivat koteihinsa uutta lähetystekniikkaa tukevia vastaanottimia. Valtioneuvoston tekemän periaatepäätöksen mukaan kaikki TV-lähetykset ovat digitaalisia 31.8.2007 alkaen, tämän jälkeen televisiolähetyksiä näkee vain digitaalikanavilta.
Mihin digitaalista lähetystekniikkaa sitten tarvitaan? Jalosti voitaisiin sanoa, että televisiokuvan laatu paranee ja uusi tekniikka mahdollistaa uudenlaisen interaktiivisen ohjelmasisällön lähettämisen. No, ensimmäinen on totta vain niille, jolla on huono TV-kuva analogisella puolella. Jälkimmäinen on totta vasta, kun paluukanavalla varustettuja vastaanotinlaitteita on riittävästi saatavilla ja joku alkaa tarjota interaktiivista sisältöä.
Raadollinen totuus kuitenkin on, että digitaalinen tekniikka mahdollistaa lähetettävien TV-kanavien määrän moninkertaistamisen, kun analogisten kanavien lisääminen ei olisi enää ollut mahdollista. TV-lähetyksiä varten varatut radiotaajuudet ovat rajallinen luonnonvara, mitä digi-TV hyödyntää analogista tehokkaammin niputtamalla useampia lähetyksiä samalle taajuudelle.
Digi-TV tuokin heti kättelyssä parikymmentä kanavaa ihmeteltäväksi aiemman 4:n kanavan sijaan, jotka toki näkyvät myös digipuolella. Monella uudella kanavalla ei ole vielä kunnon toimintaa, jotkut kanavat ovat jopa ehtineet lopettaa lähetystoimintansa kannattamattomana. Ne kanavat, jotka jotakin ilmaiseksi lähettävät, näyttävät enimmäkseen laadultaan ala-arvoista sisältöä ja palvelevat vain marginaalisia katsojaryhmiä.
Sanoisin, että melkoinen sisältöinflaatio uhkaa televisiotoimintaa. Digi-TV:n tuoma lisäkanavien määrä mahdollistaa enemmän roskan lähettämisen entistä useammasta tuutista. Digitaalisuuden tuoma lisäarvo tavalliselle kuluttajalle jää tällä hetkellä ainoastaan yhteen tai kahteen katsottavaan lisäkanavaan, joiden ohjelmien taso vaihtelee surkeasta erinomaiseen.
Jo varhaisessa vaiheessa, television alkutaipaleella, oltiin huolissaan TV:n ja sen ohjelmien vaikutuksesta lapsiin. Sisällöt ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet, tänään televisiossa sallitaan näytettävän entistäkin arveluttavampaa kuvamateriaalia. Syytä huoleen on siis entistäkin enemmän. Tästä huolimatta lasten annetaan katsella televisiota entistä enemmän – itse asiassa TV toimii usein lastenkaitsijana vanhempien sijaan. Olemmeko tyhmiä, vai kenties vieläkin tyhmempiä?
Television toimintaa säädellään onneksi yhteiskunnan toimesta, televisiolähetysten lähettäminen on luvanvaraista toimintaa. Sisällöllisiin ylilyönteihin tai täysin limboihin suorituksiin alentuvan kanavan toimilupa peruutetaan, toivottavasti.
Internetin sisällöntarjontaan Isoveli ei juurikaan voi puuttua, vaikka haluaisikin. Internetin sisällöstä ja sen oikeellisuudesta päättää kuluttaja – kukin tiedontarjoaja toimii omien intressiensä hyväksi ja näyttää asioista itseään parhaiten palvelevan osan. Sinä keräät palat yhteen ja muodostat mielikuvan oikeasta tiedosta. Lue siis tätäkin artikkelia varauksella, olet vaarassa tulla aivopestyksi.
Lapset eivät osaa olla tarpeeksi mediakriittisiä, kun eivät osaa olla kaikki aikuisetkaan. Liian moni ottaa kaiken totena, mitä televisiossa sanotaan. Ja jos jotakin tulee tietokoneesta, niin sehän ei ainakaan voi olla väärin. – Jottei totuus unohtuisi, mainittakoon, että tietokone tekee asioita väärin enemmän, useammin ja niin nopeasti, ettei sitä pieni ihmismieli aina tajuakaan, kuinka poskellaan jokin asia voi olla tietokoneen tekemänä tai näyttämänä…
Laajakaistayhteyksien yleistyessä myös internetissä vietettävä aika lisääntyy, tutkimusten mukaan etenkin television ja painetun median kustannuksella (Jupiter Research) . Laajakaistatalouksissa netissä käytettävä päivittäinen aika on samaa luokkaa, kuin television katseluun käytettävä aika.
Jälleen peräänkuulutan vanhempien vastuuta lasten internetin käytön suhteen. Ilman valvontaa lapset voivat eksyä sivuille, joiden sisältöä ei ole suunniteltu lapsia, vaan tietyntyyppisiä pervoja aikuisia ajatellen. Interaktiivisena mediana internet on myöskin potentiaalinen vaaran aiheuttaja ymmärtämättömissä käsissä. Lapsia voidaan houkutella ansaan monin mielikuvituksellisin tavoin, seurausten ollessa kohtuuttomat. Ovista ja ikkunoista sisään tunkevista tietokoneviruksista ja -madoista selviää vielä, mutta kestäisitkö Sinä lapsesi kidnappauksen, hyväksikäytön tai ehkä kotisi ryöstämisen? En halua pelotella, mutta kaikki ovat toteutuneita skenaarioita.
Kansallisella tasolla tehtävät lait ja pelisäännöt eivät juurikaan päde kansainvälisellä areenalla pelatessa, sillä joistakin valtioista saattaa puuttua nettiviestintään sovellettava lainsäädäntö kokonaisuudessaan, mitä sitten käytetään surutta hyväksi. Sopii vain toivoa, että kussakin maassa joskus säädettävät lait ottaisivat huomioon nykyaikaisen median ja viestinnän mukanaan tuomat kuumat ja kipeätkin aiheet. Tällöin epäkohtiin voitaisiin paremmin puuttua jo ongelman aiheuttajan kotimaassa. Tämän kaiken soisi tapahtuvan kuitenkin sananvapautta ja kunniallista toimintaa rajoittamatta, sillä internet on korvaamaton tiedonlähde ja todellinen Viisasten Kivi oikeissa käsissä.