Eilen illalla oli jälleen yhden lupauksen lunastamisen paikka, kun äitienpäivälahjaksi lupaamani illallisristeily toteutettiin. Risteilysäätä sai vähän jännittää, kun kelit ovat viimeaikoina olleet hyvinkin ailahtelevat – onneksi saatiin vain vähän vettä tihkunut iltaristeily. Aurinkoinen sää olisi tietysti parantanut risteilynautintoa, mutta ei se huono ollut tässäkään säässä. Lisäksi järjestävä yhtiö tarjosi palttoot kaikille viluisille, jos niitä olisi tarvinnut.
Höyrylaiva s/s Ukkopekka lähti Turusta Vaakahuoneen edustalta klo 19 kohti Loistokarin loistonvartijan majaa. Olin varannut 6-henkiselle seurueellemme pöydän laivan yläsalongista, mistä oli parhaat näkymät saariston maisemiin ja missä tietysti myös risteilyllä viihdyttänyt mainio duo esiintyi.
Varsinainen illallinen olisi tarjolla Loistokarilla, mutta alkupalat ja -drinkit nautittiin menomatkalla. Alkupaloiksi tarjottiin saaristolaistapakset, eli saaristolaisleipää ja sille leivänpäällistä: tyrnimarinoitua silakkaa, savujuustoa, savustettua lihaa, vuohenjuustokreemiä ja jotakin skagen-tyyppistä täytettä. Ei lainkaan hassummat alkupalat.
Kyytipojaksi tilasin Höyrylaivan Töräyksen, tietämättä lainkaan mitä tuleman piti. Lasiin oli rakennettu oranssinkeltainen juoma on-the-rocks, pohjalla jotakin sattumia ja pinnalla limeviipale, lisänä vielä kaksi lyhyttä mustaa pilliä markkeeraamaan höyrylaivan piippuja. Ulkonäkö antoi odottaa jotakin makeahkoa, ehkä passion-mango mehuun sekoitettua drinkkiä. Juoma oli kuitenkin kirpeän hapahko – hetken mutustelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että juoma oli tietysti saaristolaishenkisesti tyrnin ja siitä tehdyn mehun ympärille valmistettu drinkki.
Höyrylaiva Ukkopekan kyyti oli tasaista ja matka Loistokarille oli taitettu nopeammin kuin huomattiinkaan, olisiko jonkun runsaan kolme varttia kestänyt. Lyhyen saareen ja loistonvartijan tupaan tutustumisen jälkeen siirryttiin itse asiaan, eli illalliseen. Buffet oli katetettu rannan tuntumassa olevaan katokseen, josta sai poimia lautaselleen mieluisimmat saaristolaisherkut. Itse ruokailu tapahtui pitkin kalliota sijoitetuissa pöydissä.
Herkkua oli tarjolla monenlaista, itselle jäivät parhaimpina mieleen savustettu lohi, pippurilohi ja grillattu munajuusto. Myös lihapuolta oli tarjolla, grillattua bratwurstia ja broileria. Lautanen lapattiin heti kukkuroilleen kaikkea hyvää – santsikierrokselle ei enää tarvinnut lähteä, sillä tilaa oli jätettävä myös paluumatkan jälkiruualle.
Einehtimisen jälkeen yläsalongissa soitellut duo oli siirtynyt laivan yläkannelle ja soitteli sieltä käsin tanssimusiikkia. Ja missä on tanssimusiikkia, niin siellä on myös tanssit – innokkaimmat jorailivat laiturilla jo ensimmäisten valssien soidessa.
Paluumatka Turkuun alkoi laivatorven törähdyksellä klo 21:45. Salongin pöytiin oli jälleen katettu valmiiksi tilaamamme jälkiruoka; suklaakakkupalat ja kahvi. Pian lähdön jälkeen pöytiin jaettiin myös lauluvihkoset, dynaaminen duo vetikin loppumatkan viihteeksi yhteislaulutuokion. Laulut olivat kaikkien tuntemia ja ottivat huomioon myös aluksen kansainvälisen asiakaskunnan.
Martinsillan kupeeseen, Vaakahuoneen edustalle kiinnityttiin noin klo 22:45, mukavasti mennyt illallisristeily oli nyt ohitse. Turku oli sateinen, matka kotiin ajettiin niin ikään sateessa – vaan eipä tuo häirinnyt, kun takana oli kiva risteilykokemus. Ukkopekalle mennään varmasti vielä toinenkin kerta.
(Jutun kuvat ovat tällä kertaa ”pokkaritasoa”, kun päätin vaihteeksi keskittyä itse iltaan enkä sen kuvaamiseen…)