Juttua taas pitkästä aikaa

Hei hoi – huomaan, että taas on vuodenaika nyrjähtänyt talvesta kevään yli aina kesään asti ilman, että olisi tullut riviäkään raapustettua. Nyt sattuu olemaan hetkonen aikaa nauttia kupponen konjakkia parhaassa seurassa oman itseni kanssa – ja siemausten välissä ajattelin naputella muutaman rivin perheen viimeaikojen edesottamuksista.

Mistäs aloittaisi? Taitaa olla niin, että isoa osaa kuluneesta puolesta vuodesta hallitsee taiteilijaelämä ja siihen liittyvät riennot – kolme perheemme neljästä jäsenestä kun käyttää enimmän vapaa-aikansa laulamiseen, soittamiseen, näyttelemiseen tai muuhun esiintymiseen. Minä tuossa suhteessa lahjattomimpana yritän vain tukea hyviä harrastuksia ja pitää yllä edes jonkinlaista arkista rationaalia.

Vilma aloitti pianotunnit viime syksynä ja onkin menneen opintovuoden aikana kehittynyt jo melko taitavaksi pimputtelijaksi. Pyry on nyt osapuilleen 9-10 kuukautta soitellut kitaraa Siksei-nimisessä nuorisobändissä; keikkojakin on tuolla porukalla takana jo ihan kiitettävästi. Ja mikä tietysti hienointa, bändin omat kappaleet ovat käsittääkseni pitkälti Pyryn käsialaa (kuuntele YouTubessa).

Konfirmaatio Marttilan kirkossa 10.6.2012Yksi alkukesän mainittavista tapahtumista oli esikoisen konfirmaatio 10.6., ensimmäinen varsinainen virstanpylväs nuoren miehen elämässä. Sateisesta alkukesästä huolimatta, juhlapäivänä ei onneksi satanut ja paikalle saapuneet n. 40-50 vierasta saattoivat istuskella myös aurinkoisessa puutarhassa. Kuvia konfirmaatiosta löytyy perhealbumista.

Rippilahjaksi saaduille rahoille oli käyttökohdekin jo valmiina; mopokortti suoritettaisiin mahdollisimman nopeasti, kun 15 vuoden vaadittu ikä tulisi täyteen. Mopo hankittiinkin jo keväällä, kylille vaan sillä ei ollut mitään asiaa, ennen kuin ajolupa on suoritettu. No, nyt kun lupa on, niin eipä poikaa tai edes sitä mopoa paljon kotinurkissa enää näy.

Pian rippijulien jälkeen lähdin lasten ja poikamiesveljeni kanssa viikoksi Kreikkaan Rodoksen saarelle, Rodoksen kaupunkiin (rouva ei teatterikiireiden takia ollut mukana, tekee oman ”etelänmatkansa” paremmassa seurassa myöhemmin kesällä). Matka onnistui hyvin ja kommelluksitta, mitä nyt 36 asteen helle oli skandinaaviselle hipiälle hiukan liikaa. Matkakuvia löytyy perhealbumista.

Majoituimme Cactus Hotellissa, aivan Rodoksen pohjoiskärjessä – sijainti ja hotellin palvelutaso olivat kohdallaan. Vaikka kaupungin molemmat rannat, Ellin ranta ja Tuulinen ranta, olivat aivan kivenheiton päässä kumpikin, niin rannalla käytiin vain pari kertaa ja silloinkin vain auringonlaskuja ihailemassa. Iltapäivän kuumimpaan aikaan velttoilu hotellin uima-altailla ja allasbaarissa osoittautuivat kätevämmäksi ratkaisuksi kuin rannalla makoilu.

Rodoksen nähtävyyksistä tuli käytyä tutustumassa ainakin Vanhassa kaupungissa, Suurmestareiden palatsissa, Meribiologisessa museossa ja akvaariossa, Mandraki-sataman ortodoksikirkossa, Perhosten laaksossa, Lindoksen Akropolis-kukkulalla ja Strutsifarmilla. Paljon jäi vielä paikkoja katsomatta, ehkä palaan jonakin päivänä ällistelemään niitäkin.

Kreikkalaisilla oli myös parlamenttivaalien uusintakierros lomamme aikana, vaalien jälkeen maahan saatiin muodostettua säästö- ja leikkauslinjaa tukeva enemmistöhallitus. En sitten tiedä paljonko noita säästöjä ja leikkauksia pitäisi Kreikassa tehdä, mutta ainakin veronkantoon pitäisi siellä saada joku tolkku – nimittäin veronkierto oli ainakin katukaupassa täydellisen näkyvää. Esim. ostin 5 kappaletta edullisia nahkavöitä á 2.50€ ja kaupan loppusumma oli 12.50€ – sain kuitin summalle 1.25€ ja saatu rahasumma kynäiltiin kassakoneen vieressä olevalle ruutupaperille. Ihmekös, että valtiolla on rahapula, jos veroja maksetaan vain kymmenesosasta varsinaista liikevaihtoa?

Etelästä palattiin sopivasti juhannukseksi – Jussia vietettiinkin perinteistä poiketen perheen kesken ja kotinurkissa. Toivottavasti Lähteenmäen juhannuksia päästään vielä juhlimaan tulevina vuosina, se vaan jotenkin tuntuu siltä ainoalta oikealta tavalta viettää juhannusta.

Konjakki on vaihtunut likööriksi ja silmäluomiakin alkaa jo hivenen painaa; vanhan lienee parasta vähitellen lopetella näihin näkymiin – pääsinpä sentään juhannukseen asti. Hyvää yötä.

Kategoria(t): Koti ja perhe, Kulttuuri, Matkat, Vapaa-aika, Yhteiskunta Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.