Kalentereissa tämä päivä on merkitty erityiseksi ystävänpäiväksi, vaikkakin tämä alunperin ulkomaalainen erikoispäivä on tainnut varsinaisesti olla rakastavaisten juhlapäivä. Lienee siis paikallaan pysähtyä miettimään ystävyyden merkitystä.
Hetkosen tuumailtuani tulin siihen tulokseen, että ystävyys on niin monitasoinen ja -ulotteinen käsite, että sen paketointi yhdeksi artikkeliksi yhden illan aikana on mahdoton tehtävä. Sittenkin paketissa olisi ollut vain oma käsitykseni ystävyydestä – ja kuten hyvin tiedämme, jonkun muun käsitys samasta aiheesta voi olla hyvinkin poikkeava.
Voin kuitenkin yrittää muutamalla laatusanalla kuvailla omaa ystävyyskäsitystäni. Mielestäni ystävyys on vilpitön, pyyteetön, välitön, aito, intiimi, inspiroiva, luonnollinen, tasa-arvoinen, luotettava, vastuullinen, turvallinen, todellinen, arvokas, kestävä ja samalla kuitenkin hauras henkilösuhde.
Minun ymmärtämäni ystävyys ei kaipaa ”kohotusta” kertakäyttökulttuurin markkinahumuisen ja kollektiivisen ystävänpäivän merkeissä. Ystävyys on läsnä joka päivä – aito ystävänpäivä voi olla hetkenä minä hyvänsä, tulla spontaanisti tai vakaan harkitusti.
Mutta minä olen tietysti vain minä mielipiteineni. Kaikille niille, joille 14.2. on se oikea ystävänpäivä, tahdon myös minä toivottaa hyvää ystävänpäivää!