Ainahan olen ollut ylpeä lapsistani, mutta tänään koulujen päätöspäivänä sain taas yhden aiheen lisää olla ylpeä.
Ensimmäisen luokkansa päättänyt esikoispoikani toi kotiin kerrassaan erinomaisen todistuksen. Ja kaiken hyvän päälle sai vielä luokkansa ainoana koulun kannustusstipendin – ”innostuneelle, etevälle ja ahkeralle oppilaalle” siinä luki. Kyllä nyt on lupa olla rinta rottingilla, vaikka koko kesän.
Numeroitahan tämänikäiset eivät nykykäytännön mukaan saa, niitä aletaan antaa vasta kolmannella luokalla. ”Arvosanoja” on neljä; osaat erittäin hyvin, osaat hyvin, tarvitset joskus ohjausta ja tarvitset usein ohjausta.
Jotta menestyksestä saisi edes minkäänlaista yleiskuvaa, niin pakkohan nuo arvosanat oli pisteyttää. Käytin vanhan jaon mukaisia keskiarvoja laskiessani skaalaa nelosesta yhteen, nelonen on paras arvosana ja ykkönen heikoin.
Näin laskien sain esikoisen lukuaineitten keskiarvoksi 3,9 ja kaikkien aineitten keskiarvoksi 3,8. Yleisarvosanaksi tulee siis ”osaat erittäin hyvin”. Hyvä poika!
Hienosti päättyneeen lukuvuoden johdosta ja kesäloman alkua juhlistaaksemme, lähdemme ihmettelemään Takapajulaan saapuneen kiertävän sirkuksen iltaesitystä.
–