Maailma se on muuttunut kummasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Tuntuu siltä, että Tellus on nykyään pienempi paikka, mutta oikeammin ihmisten kyky tavoittaa kaukaisiakin kohteita on viime vuosina parantunut merkittävästi. Enkä tässä tarkoita pelkästään fyysistä siirtymistä paikasta toiseen, nykyajan informaatioteknologian avulla lähes kaikki sivistyneen maailman kolkat ovat saavutettavissa sekunnin murto-osissa.
Omakohtainen tiedostava kokemukseni maailmasta ja sen menosta alkaa vasta 70-luvulta, mutta hurjasti se on muuttunut tänäkin aikana. Tuolloin oltiin vielä selkeästi suomalaisia ja Suomessa, asenteellisia kansalaisia asenteellisessa Kekkosen johtamassa kansallisvaltiossa. Jos meikäläisten onkin nykyään helppo saavuttaa maailman kolkat, niin yhtä helppoa eri maailmankolkista on meidätkin löytää. Tämän päivän Suomi vaikuttaakin jo melkoiselta kansalaisuuksien sulatusuunilta, tämän huomaa etenkin suurempien kaupunkien katukuvassa.
Tilastokeskuksen lukujen mukaan Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrä oli 107 003 vuonna 2003. Vuonna 1990 vastaava luku oli 26 255 kpl. Pakolais-statuksella Suomessa asuu 24 452 ulkomaalaista. Lisäksi Suomessa vierailee moninkertainen määrä ulkomaalaisia, majoitusliikkeissä yövyttiin 4 330 690 kertaa.
Luvut ovat melko suuria, kun ajattelee, että joskus varhaisnuoruudessani mustan afrikkalaisen näkeminen Turun katukuvassa oli suuri ihme ja muut ulkomaalaiskontaktit jäivät satunnaisiksi havainnoiksi ruotsalaisista tai saksalaisista autoista etenemässä kohti eksoottista Lappia.
Nyttemmin vierasmaalaista alkuperää oleviin ihmisiin törmää myös täällä syrjäkylillä. Työssäni olen tavalla tai toisella lähes päivittäin tekemisissä vierasmaalaisten kanssa, ratkon asioita jotka askarruttavat ihmisiä aivan toisilla mantereilla ja aikavyöhykkeillä. Myös työtovereita ja työnantajani yhteistyökumppaneita on useammassa maailman eri kolkassa. Vuosien varrella olen itse vieraillut joko työn merkeissä tai turistina muutamassa eri maassa ja kulttuurissa – ainakin Ruotsissa, Norjassa, Ranskassa, Isossa Britanniassa, Sveitsissä, Italiassa, Virossa, Turkissa ja Yhdysvalloissa.
Kielitaito on ehkä ensimmäinen henkilökohtainen vaatimus maailmankansalaisuudelle. Ilman yhteistä kieltä on vaikea tulla toimeen vieraassa maassa, saati ymmärtää vierasta kulttuuria ja sieltä tulleiden tapoja. Kielimuuri on omiaan synnyttämään ennakkoluuloja, mielikuva on muodostunut tiedotusvälineitten tarjoaman, monesti valmiiksi värittyneen ja asenteellisen informaation perusteella.
Tässä mielessä ymmärrän kyllä hyvin varsinkin vanhemman väen ja työväenluokan ahdistuksen, heillä ei ole aina keinoa kielitaidon puutteessa ottaa selvää vieraasta tai kertoa mitään itsestään vieraalle.
Englantia ja etenkin sen paremmin tunnettua murretta Bad English ymmärretään ja puhutaan auttavasti monessa maassa. Se on myös minunkin pelastukseni, koulussa opittuja pakkoruotsia ja alkeissaksaa ei ole käytännössä tullut tarvittua juuri mihinkään – kommunikointi sujuu paremmin vahvemmalla englannillani.
Kokemukseni vierasmaalaisista on samanlainen kuin suomalaisistakin – veikkosia on monenlaisia ja moneen lähtöön, niin kuin on suomalaisiakin. On viisaita ja tyhmiä, herrasmiehiä ja moukkia, herroja ja narreja, tunnollisia ja patalaiskoja, rehellisiä ja rikollisia, maltillisia ja kiihkoilijoita.
Suomalaisten käyttäytyminen ja reagointi eri tilanteissa on kyllä helpommin ennakoitavissa, vieraasta kulttuurista tuleva saattaa reagoida toisin, mutta kuitenkin oman kulttuurinsa antaman viitekehyksen mukaan. Toimeen kyllä tulee hyvin, kunhan osapuolet muistavat, että maassa pitää olla maan tavalla ja ymmärtävät, että vieraasta kulttuurista tuleva ei täysin tunne maan tapoja. Ja jos vähänkään tuntee vierasta kulttuuria, niin on helpompi ymmärtää poikkeavan reagoinnin syitä.
Tunnen yhden Ählämin. Vastoin yleistä mielikuvaa, tämä intialainen ählämi on varsin mukava ja lupsakka mies. Tiedotusvälineitten lietsoma stereotypia kiihkoilevasta ja sotahullusta islamistista on kaukana tästä miehestä. Uskonsa mukaisesti hän ei syö sianlihaa, mutta ei kuitenkaan ole niin uskovainen, että pyllistelelisi rukoillessaan. Nyökkääminen Mekkaan päin kuulemma riittää. Alkoholiakin voi juoda sisällä ja pimeällä, kun Allah ei näe.
Muuan Hindu puolestaan on äärimmäisen kohtelias mies. Kesti monta viikkoa saada hänet vakuuttumaan, ettei minua tai muita puhutellessaan aina tarvitse sanoa ”Sir”. Hän on erittäin taitava työssään ja hänelle on kunnia-asia saada työt tehtyä hyvin ja ajallaan. Hän on vegaani ja tarkka siitä, ettei eläinvalmisteita ole minkään ruoka-aineen joukossa. Ainoastaan maitotuotteet ja munat ovat sallittuja eläinvalkuaisen lähteitä hänen ruokavaliossaan. Eräs toinen tuntemani hindu ei ole niin tiukka ruokavalionsa suhteen, hänelle maistuu kyllä liha ja alkoholikin.
Eräs tuntemani Kiinalaisnainen ei ymmärrä miten demokratia voi (muka) toimia. Kommunistinen keskusjohtoinen järjestelmä on hänen tietonsa mukaan ainoa toimiva ratkaisu. Siinä kuulemma vedetään yhteiskuntaa yksimielisesti yhteen suuntaan. Demokratiassa on mukana aivan liian monta puoluetta ja mielipidettä päättämässä asioista – tuloksena on kompromissipäätöksiä, jotka eivät ole hyviä kenellekään. Esitin hänelle vaihtoehtoisen näkemyksen asiasta.
Jenkit ovat maailman huipulla, ainakin omasta mielestään – ja tämä yleensä näkyy kaikessa kanssakäymisessä. Jenkit ovat vieraanvaraisia, Georgiassa isännät olivat myös ylen ystävällisiä. Käymälläni paikkakunnalla ei asunut yhtään amerikan afrikkalaista, Ku Klux Klan lienee vaikuttanut asiaan. New Yorkissa mustia oli aivan toiseen malliin, black attitude oli suorastaan sormin kosketeltavissa. Metropolin kiire heijastuu myös ihmisiin, ystävällisyys ja hymy ei ole niin herkässä kuin etelässä.
Eurooppalaisista Svedut ja Norskit ovat lähinnä suomalaista luonteenpiirrettä, norjalaiset ehkä lähempänä kuin ruotsalaiset. Briteistä huokuu entisajan herraskansan aristokraattisuus, tosin vastakkaisiakin esimerkkejä on tiedossani… Mitä etelämmäksi vanhaa mannerta edetään, sitä ”välimerellisempää” on ihmisten asennoituminen. Pohjoisen tarkkuus, täsmällisyys ja rehellisyys muuttuvat lämpimään päin mentäessä tulkinnaltaan joustavammiksi käsitteiksi.
Näitä luonnehdintoja voisi jatkaa loputtomasti, parempi etten jatka. Hatun nosto sinulle jos jaksoit lukea yleensä tännekään asti. Tärkein viestini on, etteivät kaikki vieraan kulttuurin edustajat ole aina sitä, mitä meille tuputettu mielikuva kultturista antaisi ymmärtää. Joka tapauksessa kukin on yksilö, erilainen ja tutustumisen arvoinen.