Facebookissa on jo jonkin aikaa herättänyt tunteita nimillä arkikuvahaaste ja arkihaaste vellova ilmiö. Arkikuvahaasteen ajatuksena oli alunperin kannustaa ihmisiä jakamaan kuvia omasta arjestaan, kuva päivässä viiden päivän ajan ja samalla haastaen päivittäen yhden kaverin tekemään samoin.
Itsekin osallistuin haasteeseen, vaikka olin jo kyllä hyvän aikaa aikaisemmin päättänyt, etten halua osallistua, mikäli joku minut haastaisi – syynä jo siihen asti kyllästymiseenkin asti nähdyt ja itseään alati toistavat kuvat kunkin arkipäivistä. Toisin kävi, kun haasteen heitti rakas vaimoni, mainiten haluavansa nähdä miesnäkökulman arkeen.
Tiedä nyt sitten tuosta miehisemmästä vinkkelistä, mutta ajattelin kuitenkin voivani ainakin yrittää käsitellä aihetta hieman toisin – lähteä liikkeelle korkeammalla abstraktiotasolla ja tuottaa erilaisempia arkikuvia tuohon kuvatulvaan ihmisten monista kahvikupeista, ruokalautasista, kaljatuopeista, vessanpöntöistä, pyykkivuorista, työpaikoista jne.
Kuvat päätin ottaa kännykän kameralla ja siinä mielessä asettua samalle viivalle 95%:n kanssa. Haastetta olisi siis myös siinä, että saisinko kännykällä aikaan noita peräänkuuluttamiani toisenlaisia kuvia, vai tulisiko otoksista samanlaisia kuvatuksia, joihin Facebook on jo tukahtumaisillaan. Jos yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa, niin rima oli nyt asetettu kahteen tuhanteen.
I
Kuva I – Rijndael-kryptatun streamin dekryptausta c#:lla.
Ensimmäisen päivän valotus kuvaa ehkä sitä tavallisinta asiaa maailmassa, joka tekee minulle arjesta arjen, eli omaa työtäni. En ole oikein koskaan osannut lapsilleni tai muillekaan kertoa työstäni muuta ymmärrettävää kuin ”tietokone” ja ”nörtti”. Kaikki, mitä noihin lisään tuntuu menevän ihmisiltä yli hilseen puhtaana siansaksana – kuva kertonee myös miksi näin on.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin työpäivääni kuuluu erilaisten järjestelmien suunnittelua ja toteuttamista, niiden ja tuotekehityksen tuotantojärjestelmien ylläpitoa, alihankintaprojektien vetoa kotimaisten ja ulkomaisten toimijoiden kanssa, kumppanikommunikaatiota, ongelmanratkaisua, ohjelmointia, tutkimusta jne.
II
Kuva II – Muutama lantti mammonaa
Toisen päivän kuvan kolikot löytyivät taskunpohjalta ja päätyivät päivän päätteeksi yhteisvastuukeräystä suorittaneiden rippikoululaisten lippaaseen. Syvempänä symboliikkana tässä voi nähdä miten raha ohjaa jokaista päivää.
Mammonaa meillä ei ole kertynyt lampaille syötettäväksi asti, joten niin kauan kuin sitä ei niin paljoa ole, jaksan mainita jälkikasvulle järkevämmästä rahankäytöstä, turhan kulutuksen karsimisesta, ovien ja ikkunoiden sulkemisesta lämmityskaudella, päivittäisten suihkussa lotraamisten lyhentämisestä 45 minuutista 5 minuuttiin, jne.
III
Kuva III – Pizza se on kun miehen tiellä pitää
Kolmannen päivän kuva lienee näistä kaikista tavallisin ja totta puhuen myös sisällöllisesti kaikkein vähiten harkittu valotus. Tarkoitus oli keksiä jotakin ylevämpää perustarpeisiin liittyen, mutta seuraavalle päivälle odottamatta tulleet ohjelmamuutokset taisivat vaikuttaa lopputulokseen.
Ravinto on ihmisen fysiologian jokapäiväisistä tarpeista ehkä tärkein, ilman sitä ei arjessa pitkälle pötkitä. Päivällisen ruokalajiksi valitsin tällä kertaa pizzan – se on nopea valmistaa, hyvää ja kelpaa meillä nirsoimmallekin nälkäkurjelle. Pizzankuvan sijaan julkaisinkin kuvan sen raaka-aineista muistuttamaan siitä, että päivittäinen ruoka on myös valmistettava ja tarveaineetkin on jostakin hankittava.
IV
Kuva IV – Rikosilmoitus
Ihmisten ja omaisuuden koskemattomuus eivät ole itsestäänselvyyksiä enää nykypäivänä. Tästä saatiin taas muistutus haasteen neljäntenä päivänä, kun jouduin jättämään rikosilmoituksen koulussa tapahtuneesta, nuorukaisemme omaisuuteen kohdistuneesta anastuksesta.
Perheen turvallisuudesta ja koskemattomuudesta huolehtiminen on jatkuvaa, vaikkakin melko näkymätöntä. Turvallisuuden ylläpito on enemmänkin turvallisuusriskien, vaarojen ja ei-toivottujen tapahtumien todennäköisyyden minimointia. Ovien ja ajoneuvojen lukitseminen ja kiinteistön kameravalvonnan päivittäinen seuraaminen on osa sitä, tärkeää on myös osata minimoida riskit omassa toiminnassa, etenkin kotipiirin ulkopuolella liikuttaessa.
Joskus kuitenkin tulee vastaan tilanne, jossa koskemattomuutta on loukattu – tutkintapyynnön tekeminen on yksi tapa reagoida, hakea oikeutta ja korjata haavoitettua tarvetta turvalliseen elinympäristöön.
V
Kuva V – Ruohonleikkuri kun tulee tiettyyn ikään, siinä ei pelaa enää mikään
Viime viikkoina kelit ovat lämmenneet ja nurmikin on alkanut jo venyä pituutta – haasteen viimeisenä päivänä oli siis aika yrittää herätellä yli kymmenvuotiasta ruohonleikkuria talviunilta (eihän se tietystikään herännyt, puola lienee pimeänä).
Talollisen arkeen kuuluvat monenlaiset talkkarin hommat; kiinteistönhoito, talotekniikan huolto, koneitten ja laitteiden käyttö ja huolto ynnä kaikki muut yleismies Jantusen moniosaajan kykyjä edellyttävät tehtävät. Sitten kun vielä lisään tälle teknispainotteiselle osastolle talouteemme hankitut moottoriajoneuvot ja muut kulkupelit, niin säännöllistä huomiota vaativia kohteita alkaa ollakin kertynyt jo sen verran, ettei tekemisen puutetta taatusti ole.
Summa summarum
Vaikka alkuun vähän karsastinkin arkikuvahaasteeseen osallistumista, niin kyllähän tämä loppujen päätteeksi oli ihan mukava ja inspiroivakin tehtävä. Syntyneisiin kuviin olen kohtalaisen tyytyväinen, paitsi tuohon kolmannen päivän ideattomuudesta kärsivään huitaisuun. Jollei muuta, niin tulipahan ainakin todistettua, että kännykälläkin voi ottaa teknisesti täysin kelpoja kuvia ja luovempaakin tulkintaa noilla miniatyyrioptiikoilla saa aikaiseksi niin halutessaan.
Sattuneesta ja aivan asiaan liittymättömästä syystä, tongin eilen vaatekaappiani tavallista syvemmältä – käsiini osui vanha kenkälaatikko, johon olin säilönyt muistoja varusmiespalveluksestani 27 vuoden takaa. Yksi noista laatikon kätkemista muistoista on ruskeakantinen vihko, johon tylsempinä ehtoina kynäilin tekstejä, kaskuja ja piirustuksia.
