Torstaina koitti yksi niist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4, joita ei toivoisi milloinkaan tulevan. Ja kun se tuli, niin se iski kuin moukari suoraan vy\u00f6n alle.<\/p>\n
Pikaiseksi ajateltu tytt\u00e4remme l\u00e4\u00e4k\u00e4riss\u00e4k\u00e4ynti k\u00e4\u00e4ntyikin kolmen p\u00e4iv\u00e4n sairaalareissuksi. Reiden ja lonkan alueelle \u00e4itynyt kipu johtui lonkkanivelen alueen tulehduksesta ja niveleen kertyneest\u00e4 nesteest\u00e4. Vaiva paranee vain kipul\u00e4\u00e4kityksess\u00e4 s\u00e4ngyn pohjalla ja jalkavedossa. Kaksi y\u00f6t\u00e4 ja kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 hoitoa tehtiin sairaalan lastenosastolla ja nyt viimeiset p\u00e4iv\u00e4t kotikutoisin konstein, ainakin keskiviikon poliklinikkak\u00e4yntiin asti.<\/p>\n
Onneksi vaiva ei ollut tuon vakavampi ja hoitotoimetkin ovat kohtalaisen triviaaleja, jopa t\u00e4llaisen maallikonkin hanskattavissa. Vaikka osastolla onkin hoitohenkil\u00f6kuntaa koko ajan paikalla, niin vanhempien odotetaan osallistuvan oman lapsensa hoitorutiineihin parhaansa mukaan. Niinp\u00e4 vaimo p\u00e4ivystikin s\u00e4ngyn vierell\u00e4 kahtena ensimm\u00e4isen\u00e4 arkip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aamusta iltaan ja min\u00e4 ilmaannuin paikalle ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4ni p\u00e4\u00e4tytty\u00e4. Lauantaina vuorostani min\u00e4 l\u00e4hdin aamuksi sairaalaan.<\/p>\n
Vaan kyll\u00e4 se vilkkaan 6-vuotiaan lapsen s\u00e4ngynpohjalla pit\u00e4minenkin vaatii aika paljon – tuntuu, ett\u00e4 sit\u00e4 viihdett\u00e4 ja palvelua pit\u00e4isi saada j\u00e4rjestetty\u00e4 joka minuutille. Varsinkin kivun lievennytty\u00e4 ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen, virtaa alkoi tyt\u00f6ss\u00e4 olla enemm\u00e4n kuin yliladatussa Duracell-pupussa. Onneksi kotiin p\u00e4\u00e4stiin l\u00e4htem\u00e4\u00e4n jo lauantai-iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
Kokemuksena tapahtuma ainakin itselleni oli taas yhden sortin tajunnan laajennus ja kasvun paikka. Potilaalle itselleen tuli tapauksen johdosta monia uusia kokemuksia ja muistoja – ik\u00e4vi\u00e4 ja kivuliaita, mutta toisaalta my\u00f6s j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4, mukavia ja riemukkaita.<\/p>\n
Niit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n mukavia juttuja olivat varmastikin tutkimukset, n\u00e4ytteiden otot ja tieto sairaalaan j\u00e4\u00e4misest\u00e4. J\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja uutta oli ihka ensimm\u00e4inen ambulanssikyyti terveyskeskuksesta lastenkirugian poliklinikalle. Eik\u00e4 se varsinainen sairaalassa makoilu ihan kamalaa ollut – palvelu pelasi, askartelut\u00e4ti toi paljon puuhattavaa, pelle k\u00e4vi hauskuuttamassa ja tekem\u00e4ss\u00e4 taikatemppuja ja hoitajatkin olivat kuulemma kivoja. Ja ruokaakin sai ihan liian usein. Kaikesta kivasta huolimatta paras uutinen oli tieto kotiin p\u00e4\u00e4syst\u00e4.<\/p>\n
Nyt ollaan sitten kotona, potilas makoilee olohuoneeseen viritetyss\u00e4 vierasvuoteessa ja roikottaa kilon punnusta jalassaan. H\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kulmastaan palvelu pelaa edelleen ja itse saan toimittaa lis\u00e4ksi my\u00f6s pellen ja askartelut\u00e4din virkaa. Toivottavasti n\u00e4ill\u00e4 ev\u00e4ill\u00e4 saadaan tytt\u00f6 kuntotettua ja pian taas jalkeille – onneksi tuo parempi puoliskoni osaa n\u00e4m\u00e4 hoitohommat huomattavasti ammattitaitoisemmin kuin min\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Torstaina koitti yksi niist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4, joita ei toivoisi milloinkaan tulevan. Ja kun se tuli, niin se iski kuin moukari suoraan vy\u00f6n alle. Pikaiseksi ajateltu tytt\u00e4remme l\u00e4\u00e4k\u00e4riss\u00e4k\u00e4ynti k\u00e4\u00e4ntyikin kolmen p\u00e4iv\u00e4n sairaalareissuksi. Reiden ja lonkan alueelle \u00e4itynyt kipu johtui lonkkanivelen alueen tulehduksesta … Lue loppuun