Puolipasifistin sotapäiväkirja

sotapaivakirjaSattuneesta ja aivan asiaan liittymättömästä syystä, tongin eilen vaatekaappiani tavallista syvemmältä – käsiini osui vanha kenkälaatikko, johon olin säilönyt muistoja varusmiespalveluksestani 27 vuoden takaa. Yksi noista laatikon kätkemista muistoista on ruskeakantinen vihko, johon tylsempinä ehtoina kynäilin tekstejä, kaskuja ja piirustuksia.

Lukaisin kellastuneen vihkosen läpi kohtuullisen nostalgisissa ja huvittuneissakin fiiliksissä – siitä tuo otsikko ”Puolipasifistin sotapäiväkirja”.

Tiedän isäni aikoinaan tehneen samankaltaisen vihon omasta varusmiesajastaan, joten aikanaan minäkin päätin sellaisen ajankulukseni tehdä, mikäli vilkkaalta kirjeenvaihdoltani vain ehtisin. Armeijamuistojen kirjoittaminen oli omana palvelusaikanani jo katoavaa kansanperinnettä, en muista ketään muuta oman rykmenttini samasta saapumiserästä, joka olisi vastaavaa tehnyt.

Panin merkille, että vihkossa on käynnistynyt kemiallinen prosessi, joka ennen pitkää haperruttaa sivut ja haihduttaa tussilla kirjoitetun tekstin näkymättömiin. Päätin digitoida hengentuotokseni, jotta edes jotain jäisi jälkipolvien kummasteltavaksi. Ja nyt kun digitaalinen versio on olemassa ja päiväkirjan esipuheessa anteliaasti lupailen tarkoittaneeni sen ”jokaisen tavallisen ihmisen” luettavaksi, niin annetaan se nyt sitten kaikkien luettavaksi – vaatekaapin perältähän sitä ei kukaan tule lukemaan.

Lue päiväkirja täältä (kookas pdf-tiedosto, 70 MB).

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Puolipasifistin sotapäiväkirja

Arkikuvahaaste, summa summarum

Facebookissa on jo jonkin aikaa herättänyt tunteita nimillä arkikuvahaaste ja arkihaaste vellova ilmiö. Arkikuvahaasteen ajatuksena oli alunperin kannustaa ihmisiä jakamaan kuvia omasta arjestaan, kuva päivässä viiden päivän ajan ja samalla haastaen päivittäen yhden kaverin tekemään samoin.

Itsekin osallistuin haasteeseen, vaikka olin jo kyllä hyvän aikaa aikaisemmin päättänyt, etten halua osallistua, mikäli joku minut haastaisi – syynä jo siihen asti kyllästymiseenkin asti nähdyt ja itseään alati toistavat kuvat kunkin arkipäivistä. Toisin kävi, kun haasteen heitti rakas vaimoni, mainiten haluavansa nähdä miesnäkökulman arkeen.

Tiedä nyt sitten tuosta miehisemmästä vinkkelistä, mutta ajattelin kuitenkin voivani ainakin yrittää käsitellä aihetta hieman toisin – lähteä liikkeelle korkeammalla abstraktiotasolla ja tuottaa erilaisempia arkikuvia tuohon kuvatulvaan ihmisten monista kahvikupeista, ruokalautasista, kaljatuopeista, vessanpöntöistä, pyykkivuorista, työpaikoista jne.

Kuvat päätin ottaa kännykän kameralla ja siinä mielessä asettua samalle viivalle 95%:n kanssa. Haastetta olisi siis myös siinä, että saisinko kännykällä aikaan noita peräänkuuluttamiani toisenlaisia kuvia, vai tulisiko otoksista samanlaisia kuvatuksia, joihin Facebook on jo tukahtumaisillaan. Jos yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa, niin rima oli nyt asetettu kahteen tuhanteen.

I

Kuva I – Rijndael-kryptatun streamin dekryptausta c#:lla.

Ensimmäisen päivän valotus kuvaa ehkä sitä tavallisinta asiaa maailmassa, joka tekee minulle arjesta arjen, eli omaa työtäni. En ole oikein koskaan osannut lapsilleni tai muillekaan kertoa työstäni muuta ymmärrettävää kuin ”tietokone” ja ”nörtti”. Kaikki, mitä noihin lisään tuntuu menevän ihmisiltä yli hilseen puhtaana siansaksana – kuva kertonee myös miksi näin on.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin työpäivääni kuuluu erilaisten järjestelmien suunnittelua ja toteuttamista, niiden ja tuotekehityksen tuotantojärjestelmien ylläpitoa, alihankintaprojektien vetoa kotimaisten ja ulkomaisten toimijoiden kanssa, kumppanikommunikaatiota, ongelmanratkaisua, ohjelmointia, tutkimusta jne.

II

Kuva II – Muutama lantti mammonaa

Toisen päivän kuvan kolikot löytyivät taskunpohjalta ja päätyivät päivän päätteeksi yhteisvastuukeräystä suorittaneiden rippikoululaisten lippaaseen. Syvempänä symboliikkana tässä voi nähdä miten raha ohjaa jokaista päivää.

Mammonaa meillä ei ole kertynyt lampaille syötettäväksi asti, joten niin kauan kuin sitä ei niin paljoa ole, jaksan mainita jälkikasvulle järkevämmästä rahankäytöstä, turhan kulutuksen karsimisesta, ovien ja ikkunoiden sulkemisesta lämmityskaudella, päivittäisten suihkussa lotraamisten lyhentämisestä 45 minuutista 5 minuuttiin, jne.

III

Kuva III – Pizza se on kun miehen tiellä pitää

Kolmannen päivän kuva lienee näistä kaikista tavallisin ja totta puhuen myös sisällöllisesti kaikkein vähiten harkittu valotus. Tarkoitus oli keksiä jotakin ylevämpää perustarpeisiin liittyen, mutta seuraavalle päivälle odottamatta tulleet ohjelmamuutokset taisivat vaikuttaa lopputulokseen.

Ravinto on ihmisen fysiologian jokapäiväisistä tarpeista ehkä tärkein, ilman sitä ei arjessa pitkälle pötkitä. Päivällisen ruokalajiksi valitsin tällä kertaa pizzan – se on nopea valmistaa, hyvää ja kelpaa meillä nirsoimmallekin nälkäkurjelle. Pizzankuvan sijaan julkaisinkin kuvan sen raaka-aineista muistuttamaan siitä, että päivittäinen ruoka on myös valmistettava ja tarveaineetkin on jostakin hankittava.

IV

Kuva IV – Rikosilmoitus

Ihmisten ja omaisuuden koskemattomuus eivät ole itsestäänselvyyksiä enää nykypäivänä. Tästä saatiin taas muistutus haasteen neljäntenä päivänä, kun jouduin jättämään rikosilmoituksen koulussa tapahtuneesta, nuorukaisemme omaisuuteen kohdistuneesta anastuksesta.

Perheen turvallisuudesta ja koskemattomuudesta huolehtiminen on jatkuvaa, vaikkakin melko näkymätöntä. Turvallisuuden ylläpito on enemmänkin turvallisuusriskien, vaarojen ja ei-toivottujen tapahtumien todennäköisyyden minimointia. Ovien ja ajoneuvojen lukitseminen ja kiinteistön kameravalvonnan päivittäinen seuraaminen on osa sitä, tärkeää on myös osata minimoida riskit omassa toiminnassa, etenkin kotipiirin ulkopuolella liikuttaessa.

Joskus kuitenkin tulee vastaan tilanne, jossa koskemattomuutta on loukattu – tutkintapyynnön tekeminen on yksi tapa reagoida, hakea oikeutta ja korjata haavoitettua tarvetta turvalliseen elinympäristöön.

V

Kuva V – Ruohonleikkuri kun tulee tiettyyn ikään, siinä ei pelaa enää mikään

Viime viikkoina kelit ovat lämmenneet ja nurmikin on alkanut jo venyä pituutta – haasteen viimeisenä päivänä oli siis aika yrittää herätellä yli kymmenvuotiasta ruohonleikkuria talviunilta (eihän se tietystikään herännyt, puola lienee pimeänä).

Talollisen arkeen kuuluvat monenlaiset talkkarin hommat; kiinteistönhoito, talotekniikan huolto, koneitten ja laitteiden käyttö ja huolto ynnä kaikki muut yleismies Jantusen moniosaajan kykyjä edellyttävät tehtävät. Sitten kun vielä lisään tälle teknispainotteiselle osastolle talouteemme hankitut moottoriajoneuvot ja muut kulkupelit, niin säännöllistä huomiota vaativia kohteita alkaa ollakin kertynyt jo sen verran, ettei tekemisen puutetta taatusti ole.

Summa summarum

Vaikka alkuun vähän karsastinkin arkikuvahaasteeseen osallistumista, niin kyllähän tämä loppujen päätteeksi oli ihan mukava ja inspiroivakin tehtävä. Syntyneisiin kuviin olen kohtalaisen tyytyväinen, paitsi tuohon kolmannen päivän ideattomuudesta kärsivään huitaisuun. Jollei muuta, niin tulipahan ainakin todistettua, että kännykälläkin voi ottaa teknisesti täysin kelpoja kuvia ja luovempaakin tulkintaa noilla miniatyyrioptiikoilla saa aikaiseksi niin halutessaan.

Tallennettu kategorioihin Facebook, Koti ja perhe, Valokuvaus | Avainsanoina , | Kommentit pois päältä artikkelissa Arkikuvahaaste, summa summarum

Kari kokkaa: Viskiribsit

Taas on tovi jos toinenkin vierähtänyt sitten viimeisen päivityksen – monenlaista on taas tapahtunut, mutta sivuutetaan tapahtumien kertaus tällä kertaa ja laitetaan tähän väliin vaihteeksi vähän jotakin tuolta köksäosastolta.

Näin alkukesästä grilliruoka on merkittävä osa meikäläistä ruokavaliota ja loppukesästä siihen alkaa pikkuhiljaa myös kyllästyä. Jottei koko kesä menisi aina niiden samojen grillituotteiden kanssa märehtiessä, ajattelin yrittää keksiä vähän uuttakin grillattavaa tähän kesään.

Yksi aivan erinomaiseksi osoittautunut uusi grillausartikkeli on ribsit eli rimpsuluut. Tähän asti olen niitä hiukan hylkinyt grillattavina, koska niiden valmistusaika on pitkä. No, pitkä valmistusaika vaatii lähinnä vähän suunnitelmallisuutta ruoanlaittoon. Ribsit eivät ole mikään ex tempore-menetelmällä loihdittava ruokalaji, vaikka ovatkin perimmiltään vaivattomia valmistaa.

Alkuvalmistelut ja esikypsennys
Ensinnäkin tarvitaan tarpeeksi iso läjä possun rimpsuluita – tuommoinen puolitoista kiloa on aika sopiva satsi meidän 4-henkiselle perheelle. Liedon Lihakaupasta saa ihan edullisesti hyviä rimpsuluita – olen ottanut pintamaustettuina.

Jos haluaa hifistellä ja poistella kalvoja ja maustaa itse, niin naturelliakin on saatavana. Kyljen kalvot kyllä mureutuvat pitkällisen kypsennyksen aikana, joten niiden poistaminen ei ole välttämätöntä.

Ennen valmistuksen aloittamista, rimpsuluut on hyvä ottaa jääkaapista huoneenlämpöön suunnilleen tuntia aikaisemmin. Itse aloitan ribsien kypsentämisen uunissa matalassa lämpötilassa – suunnilleen 100 Celsius-astetta on sopiva ja esikypsennysaika on kutakuinkin 4-5 tuntia.

Laita luut uunivuokaan ja lorauta vuoan pohjalle hiukan nestettä, vaikka vettä tai viskiä tai molempia… Ensimmäisen parin tunnin aikana luita voi vähän käännellä ja valella vuoan nesteillä. Kahden tunnin jälkeen peitä vuoka foliolla ja jätä luut vielä pariksi-kolmeksi tunniksi muhimaan.

Lihojen muhiessa voit valmistaa makean viskiglaseerauksen grillausta varten. Soosia varten tarvitaan allaluetellut ainekset:

Viskiglaseeraus
1 dl sokeria
2 rkl hunajaa
2 dl viskiä (+ 4 cl kokille)
1 dl tuoremehua (appelsiini tai omena)
0,5 dl valkoviinietikkaa
2 tl dijon-sinappia
1 prk tomaattipyreetä (70g)
1-2 tl tabasco-kastiketta (oman maun mukaan)
1 tl valkosipulijauhetta

Sekoita ainekset kattilassa ja kiehauta seosta kokoon hetkisen aikaa. Kaada valmis glaseerauskastike talteen vaikka sopivan kokoiseen lasipurkkiin, sillä siitä todennäköisesti riittää vielä toiseenkin grillauskertaan.

Grillaus
Kun rimpsuluut ovat muhineet ainakin sen mainitun nelisen tuntia, on aika ottaa vuoka ulos uunista ja lähteä grillin ääreen viimeistelemään ribsit. Grillin lämpö pitää uunin tapaan olla miedohko, grillausaika on lihojen kypsyysasteesta riippuen muutamista minuuteista puoleen tuntiin.

Laita ribsit varovasti ritilälle ja valele niiden pinta viskikastikkeella. Anna grillaantua muutama minuutti, käännä ribsit ja valele edelleen kastikkeella. Toista tätä kääntelyä kunnes ribsit alkavat olla valmiit. Grillauksen aikana kastikkeen sokeri karamellisoituu ribsien pintaan antaen ribseille makean maun.

Kun luiden välissä oleva liha alkaa pikkuhiljaa vetäytyä ja luun päät näyttävät hieman törröttävän, alkavat ribsit olla valmiita lautaselle ja syötäväksi. Ribsit ovat sopivan kypsiä, kun liha on suussasulavaa ja irtoaa vaivattomasti luusta.

Tallennettu kategorioihin Koti ja perhe, Ruokaohjeet | Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Kari kokkaa: Viskiribsit